Ateenan Expat

Helmee-kuu

2011-02-20T20:06:00.000+02:00

Vuosi 2011 on jo hyvässä vauhdissa, ja Ateenan ex-expatin elämä Suomessa jatkaa omia latujaan.

Heti UV:n jälkeen vanhenin taas vuodella (ja synttäreistä tulee vuosi vuodelta hankalemmat ja vähemmän toivottu tapahtuma), jota kävin juhlistamassa en ainoastaan Apollossa vaan myös perinteisellä Ruotsin risteilyllä. Viimeksin kun olin Siljan Symphonyn kansilla tikotiko-mielessä olin alaikäinen - ja tällä risteilyllä totesin että se onkin alaikäisten puuhaa. Eikä kukaan oikein uskonut, että olin siellä juhlistamassa, ehem, 16-vuotissynttäreitä. Tukholmasta sentään löytyi farkut. Ja mukaan lähti myös tietty lavallinen lonkeroa, josta about puolet on jäljellä.

Kämppä on osoittautunut, noh, edelleen meluisaksi ja nyt näiden kasvihuoneilmiön aiheuttamien pikkupakkasten myötä myös vetoisaksi. Silti olen koko talven sinnitellyt flunssatta. Mutta annan kuitenkin vinkin asuntoa etsiville: väite, että 1930-luvulla rakennetut helsinkiläiset kivitalot olisivat jotenkin lämpimiä ja "äänieristettyjä" on täyttä roskaa. Tämä pula-ajan pytinki, jossa tiiletkin on muurattu väärinpäin on kaikkea muuta kuin ennalta mainittua! Tervetuloa käymään, jos itse väität muuta.

TV-kaapeli on edelleen poikki (tiedoksi myös Viestintävirastolle joka on mua pommittanut puhelimitse, kirjeitse ja käynyt myös koputtelemassa kotiovelle) ja väliovi/seinä rakentamatta. Play.comista on siis tullu osteltua Absolutely Fabulousin kaikki tuotantokaudet ja Frendit on myös edelleen kovassa pyörityksessä.

Töissä menee edelleen hyvin ja tykkään. Eka duunimatkakin tuli heitettyä Tukholmaan asti :). Ensi viikolla on luvassa Kylie Minoguen keikka ja ehkä vähän lätkämatsia. Kevättä odotellessa - gradun viimeistä arvosanaa en ole vielä kuullut mutta eiköhän reissu valmistumisseremoniaan Ateenaan ole luvassa kesällä. Sitä ennen pääsiäisenä pääsen vielä Amsterdamiin.

Living the dream... sort of.

2010-12-13T17:19:00.003+02:00

"Yleisön" pyynnöstä päätin tulla päivittämään tänne kuulumisia, toimikoon siis jonkinnäköisenä nettipäiväkirjana tämä. Mukava huomata, että 1,5kk:ssa on oikeati tapahtunut jotain edistystä suuntaan jos toiseenkin.

Gradu on siis onnellisesti ollut kansissa jo useamman viikon. Deadline meni viime perjantaina, ja lähetin paketin koululle hyvissä ajoin. Ai miksi? No siksi, koska lähetyksen kulku Suomesta Kreikkaan kesti päivän ja Kreikan sisällä kesti 10 päivää, että paketti matkasti Ateenan kentältä 20km päähän Glyfadan postitoimistoon. Ja tällöinkin piti usuttaa paikalliset kontaktit aina niin tehokkaan ELTA:n kimppuun. Joten dissatkaa Itellaa, mutta there is worse out there...!

Gradu lähti A:na eteenpäin, mikä on omasta vaatimattomasta mielestäni liikaa työni laatuun nähden. Tein myös virhearvioinnin koulun ja ohjaajani kanssa siinä suhteessa, että he edelleen haluavat minun kirjoittavan referaatin työni tuloksista. "Noin 6000 sanaa riittää, aikaa sinulla on tammikuun loppuun asti ja sitten se lähetetään tyrkylle eri lehtiin julkaistavaksi". Oli miten oli ja kävi miten kävi, when the shit hits the fan olen itse mukavasti turvassa täällä susirajalla.

Pankin syvissä riveissä olen ollut kohta kaksi viikkoa töissä. Saksalainen supermarket-ketju sai hyvästit, ja paluu ah-niin-kotoisaan rahamaailmaan on ollut kivaa. Hommat ovat alkaneet hyvin, tykkään, ja haluan sieltä lisää haasteita. Firman pikkujouluistakin selvisin kunnialla, jos niitä kahta karaoke-esitystä ei lasketa. Mutta tällaisilla jutuillahan on tapana unohtua... :).

Ja asuntokin alkaa olemaan asumiskelpoinen. Kalusteista ei puutu enää kuin yksi, jotain kivaa pitäisi keksiä vielä seinille ja väliovi rakennuttaa. Muuten alan olemaan aika tyytyväinen omaan uimakoppiini ja sijainti on oikeasti mitä loistavin. Velkavankeuttakin on vain enää 24 vuotta ja 9kk jäljellä, joten hyvin pyyhkii!

So close...

2010-10-22T19:50:00.003+03:00

On se niin lähellä. Valmistuminen. Graduun pikkumuutoksia enää, sitten oikoluettavaks jollekin erittäin osaavalle enkunpuhujalle -> kansiin -> postiin -> Kreikkaan... ja ei sitten enää koskaan tarvitse ajatella koko asiaa! Ellei se mun ohjaaja oikeasti aio "julkaisuttaa" siitä jotain osaa jossain lehdessä. I was told to be prepared, mutta paikalliseen tapaan tollaset jutut onneks unohdetaan myös.

Ja on se niin lähellä. Pankin duuni. Olen käynyt haastattelussa ja psykologisissa testeissä. Olen antanut heidän tarkistaa luottotietoni, kerroin heille geneettiset sukurasitteeni. Olen antanut heille koeputkeen verta, pissaa purkkiin, annoin heidän mitata ja punnita minut ja kysellä alkoholin käyttötottumuksista ja siitä, milloin kävin viimeksi gynekologilla ja hammaslääkärissä. What more could I give? Torstaina vielä lääkärin juttusille, ja SITTEN vihdoin pitäisi selvitä viimein pääsenkö sinne vai en ja loppuu tämä kaksoiselämä. Toivottavasti holvi aukeaa, koska alkaa tulemaan sellainen overdose on anything German siellä toisessa paikassa.

Kämppä ei ole edistynyt YHTÄÄN. Nyyh! Kaikkea on kyllä tilailtu, mutta mitään en ole vielä saanut. Paremman puutteessa loisin siis kavereiden luona tai kiertelen kaupoissa kulutellen viimeisetkin roposet. Huomenna Tallinnaan pakoon.

Askeesin alkeet

2010-10-11T18:55:00.001+03:00

Reilu viikko on vierähtänyt elämää uudessa osoitteessa. Tämä kämppä on ihan tosi great, MUTTA aina tietenkin löytyy parantamisen varaa... Haaveissa siintää välioven rakentaminen, ettei rappukäytävän mölyt häiritse herkkäunisia, mutta yllättävän hyvin olen kuitenkin saanut nukuttua tähänkin asti.

Kalusteita asunnossa on tasan kaksi: parvi ja eteisen pöytä. Mitään muuta ei sitten olekaan vielä, mutta sohva tuli tilattua ja Inarian ystävällinen myyjä kävi juuri ottamassa kämpästä mitat, että saadaan rakennettua lisää säilytystilaa tällä hetkellä lattialla lojuville kamppeille. Muuta ei sitten ehkä vielä uskallakaan hankkia, ennen kuin sohva saapuu (vasta 4vkon päästä). Ettei vaan tule liian ahdasta... ;).

Tänään sain vihdoin käyttöön myös netin, kun hain postista Saunalahden mokkulan. Se on yllättävän nopea ainakin nyt, enkä huomaa mitään eroa kaapelimodeemiin verrattuna! Ihana päästä taas sivistyksen pariin, koska viime päivät olen hoidellut laskuja ja sähköposteja kännykällä, mikä on tosi uuvuttavaa. Vanha IBM on siis taas iskussa, tosin D-asema sanoi sopimuksensa irti, joten leffoja ei enää tällä vekottimella katsella... Mainio ajoitus, että sitä gradua on nyt kirjoitettava ihan oikeasti?

Uusi duuni on myös startannut, ja olen siellä vähän epäilevin mielin. Työkaverit ovat tosi mukavia ja avuliaita, mutten ole varma, onko tämä homma se, mitä pitkällä tähtäimellä haluan/jaksan tehdä. Vielä odottelen viimeistä viestiä psykologisten testien jälkeen, josko ovet aukeavat muualle. Mutta jos ei, niin näillä mennään.

PS. Kreikkalainen vieras kävi... ja koko homma on ottanut nyt ainakin sata askelta taaksepäin...

Liikaa lautasella?

2010-09-28T19:52:00.003+03:00

...tai oikeastaan lasissa - viitaten viime viikonlopun perjantai-iltaan? Teho-weekend Etelä-Suomessa päättyi mukavissa merkeissä. Perjantaina olin lastannut auton täyteen sitä maallista omaisuutta, mitä minulla täällä Suomessa on, ja hurautin kukonlaulun aikaan Helsinkiin. Omaan pankkiin tekemään vekseli, ja sitten vaan asuntokaupoille! Sinne meni rahat, avaimet sain käteen, ja oli aika mennä tapaamaan toista kertaa 24-neliöistä, 71-vuotiasta yksilöä. Joka nyt tästä lähtien on siis elämänkumppanini. Naimisissa ollaan, ennen kuin laina on maksettu.

Asunto olikin vähän isompi, mitä muistin. Ja onhan mulla siellä makuuhuone, vierashuone ja olohuone - ne on vaan kaikki yhdessä ja samassa huoneessa :D. Katselin silmät pyöreinä valkoisia seiniä, haistelin tuoretta maalinhajua, ja mietin että kyllä tästä vielä kodin saa. Kunhan sisustaa siis ensin. Edelleen etsin vapaaehtoisia?

Kauppojen jälkeen suunnistin työhaastatteluun, ja se paikka oli just sellainen mitä haluan, parempi palkkaisempikin! 1,5h piinapenkin ja ahdistelun jälkeen (strategiset neuvotteluasettelut, kun istuin valo kasvoja kohden, selkä seinässä kiinni) jäi hyvä fiilis, joka osoittautui oikeaksi, koska pääsin toiselle kierrokselle. Nyt olis edessä psykologiset testit, joten vielä pitää hetken aikaa pystyä huijaamaan kaikkia, että olen ihan tervejärkinen ihminen.

Sitten mentiinkin töölöläiseen uuteen kreikkalaisraflaan syömään, joka oli täynnä, mutta puhuin sujuvalla kreikalla seurueelleni sieltä pöydän. Jotain "tapoja" siis tuli siellä Ateenassa opittua! Ruoka oli hyvää ja viini erityisesti, ja siitä olikin hyvä jatkaa iltaa serkun kanssa. Siihen se muisti sitten päättyykin :).

Lautasella tuntuu nyt kuitenkin olevan vähän liikaa kaikkea, kun yöunet on typistyneet ja asiat pyörii päässä ja ruokahalu taas vähentynyt. Ensinnäkin lainan takaisinmaksu alkaa ens kuussa (vyö kiristyy), mutta työkuvio ei ole vielä kuitenkaan selvä, koska se firma mihin mun pitäs mennä ensi maanantaina ei ole vieläkään postittanut työsopparia! Eli mihin nyt oon menossa?

Sitten tietty kaikki perinteiset muuttokuviot... Siirrä kirjat, sähkösoppari, netti, matkakortti ja tämä kalustus ja sisustus, että saa arjen pyörimään. Unohtamatta tietenkään gradua, jonka pitäs olla KANSISSA 1,5kk:n päässä, että ehdin sen ennen deadlinea postittaan Kreikkaan. Sanainen arkku on sulkeutunut, ja tappelen tosissani, että saa sinne lauseita lisättyä.

Toivon siis, että joulupöydässä herkkujen ääressä katselen taaksepäin tätä syksyä, myhäilen maisterinpaprut taskussa ja ostajan ammatissa, että olipas myllerrystä ja hymyilen omalle uudelle kullalle, että voi että elämä on taas ihanaa - kiva kun löysin sutkin. No joo, nyt taisi tulla liioteltua :D.

Kotini on linnani.

Katto päälle

2010-09-21T20:21:00.003+03:00

Wihii! Nyt uskallan jo tulla tuulettelemaan tännekin, että asunto Helsingistä on löytynyt! Eikä vuokraluukku, vaan tulen siis perjantaina tekemään kaupat ihan ikiomasta uimakopista sitten. Velat on siis kohta korviin asti - mutta niin on hymykin!

Asunto on Taka-Töölössä, hulppeat 24m2 ja tiptop rempattu, uusi keittiö ja kylppäri. Talonyhtiössä on just kaikki suuret remontit myös ohi. Manskun tarjoamat liikenneyhteydet ovat oven edessä, mutta ikkunat sisäpihan hiljaisuuteen... Monet 24h auki olevat palvelut kivenheiton päässä, joten loistopaikka!

Viikonloppuna kävin katsastamassa vähän kalustekauppoja ja ostamassa paistinpannua ja pyyhettä yms. muuta pikkusälää. Kun eihän mulla ole mitään - kaikki jäi Kreikkaan, ja niitä kamoja sieltä on turha odotella any time soon. Asunto pitäisi myös sisustaa, mikä mua vähän karmaisee. Olen täysin puusilmä tällaisissa hommissa, ja parvea ja säilytystiloja pitäisi ratkaista pieneen tilaan. INNO, HELP!

Ja on se kumma miten tuolla työelämässä kiinnostusta riittää. Ei ainoastaan, että mulla on yksi paikka jo vyön alla, ja sinne Frankfurtiin olisi voinut päästä ja yksi keskisuomalainen firma soitteli perään, niin tänään soitettiin haastatteluun erääseen pankin paikkaan. Että anteeks, mistä tää johtuu, kun ei mun hakemuksia ja CV:eitä ole tuunannut kukaan ekspertti ja tämän pankin hakemuksenkin täytin hätäpäissäni viidessä minuutissa ennen työajan alkua. Saisko samanlaista säpinää myös tuonne yksityiselämään?

Gradu etenee, 2/3 osaa tehty. Mutta nyt olen niin täpinöissä kaikesta, etten millään malta keskittyä siihen. Tämäkin vkonloppu menee stadissa, ja sitten onkin jo muutto... ja kaikki kivasti sekaisin.

Niin ja kävin värjäämässä hiuksia tummemmiksi, joten olen nyt himpun verran viisaampi. In with the new and out with the old! IHANAA ETTÄ MUUTIN TAKAISIN SUOMEEN!!!

Tuleva korttelikuppila :).

(Kuva lainattu Kautsin sivuilta
http://kautsi.1g.fi/kuvat/Stadin%20Cruising%204.9.2009/IMG_1846.jpg/_smaller.jpg)

Koti olis kullan kallis

2010-09-06T20:29:00.002+03:00

Tämä mainostamani Karhun tuulipuku on osoittautunut ERITTÄIN hyväksi hankinnaksi. Se on hommannut hintansa jo takaisin, ja fiilistelen edelleen menneiden aikojen brändiä, vaikka törmäsin 50-vuotiaaseen naiseen jolla oli sama puku päällä. Se on silti tyylikäs - omassa luokassaan.

Helsinkiin muutto lähestyy - vai lähestyykö? En ole saanut työsopimusta vielä postissa, ja sitä odotellen positiivisen hermostuneena. Entä jos ne löytivätkin jotain vikaa musta? Esim. saksan kielen arvosanat lukiosta? Asuntoa ole naarannut netistä kuin hullu ja ihastun, innostun, rakastun ja petyn - näin on käynyt monen kämpän kanssa, jotka ovat joko 1. ulkona hintahaarukastani tai 2. menneet jo.

Kantakaupungin yksiömarkkinoita voisi hyvin verrata tilanteesen, mikä vallitsee myös miesmarkkinoilla. Hyvistä kukaan ei luovu, ne harvat namut jotka vapautuvat menevät silmänräpäyksessä, kohtalaisille tapauksillekin on ihan liikaa kysyntää ja jäljelle jää sitten ne aivan toivottomat tapaukset ja pommit, joissa on ihan liikaa työmaata rempattavaksi ja huonot taustatkin. Mutta en luovu toivosta, koska tärpätä ei tarvitse kuin sen yhden - tämä pätee sekä asunnon että miehen kohdalla :D.

Suomettuminen

2010-08-27T20:20:00.003+03:00

Olen kai nyt virallisesti sitten suomettunut. Ostin tällä viikolla elämäni ensimmäisen tuuli... ei kun siis ulkoilupuvun. Enkä vain yhtä, vaan kaksi pukua! Citymarketin alerekissä roikkui niinkin symppisbrändin kuin KARHU tuulipukuja polkuhintaan, ja päätin ottaa kaksi, kun ne sai yhteishintaan 50 euroa. Minulle karhu muuten tulee aina viittaamaan urheilutamineisiin, eikä bisseen... Nyt olen sitten ahkerasti kahissut ympäri kaupunkia, kun työmatkalle ja lenkkipolulle suuntaan mesikämmenen vaatettamana. Ilman korkkareita, tosin.

Pakkasesta löytyy myös tonkka tervajäätelöä, joten mitä muuta enää kaipaisin kotimaastani?

Sen verran halua on nyt juurtua, että en lähtenyt mukaan yhteen erittäin houkuttelevaan työtarjoukseen ulkomailla. Ihan hullua, muutama kuukausi sitten tilanne olisi voinut olla toinen. Nyt väsyttää, palasin vasta hiljattain ja haluan taas "juurtua" johonkin. Ja sain täältä myös vakiduunin, nehän on nykyaikaisessa määräaikaismaailmassa harvinaista herkkua?

Kiitos vuokravinkistä elbow:lle, pistän sen ehdottomasti korvan taakse. Mutta tällä hetkellä tilanne voisikin olla niin, että ostaisin jonkun pienen koirankopin. Kukapa ei haluisi olla asuntovelallinen? :)

Gradu 46% done, kyselyihin vastauksia tullut 5/51. Aivan karsee hyvä validiteetti, eikö? :D

Haussa yksi yksiö yksinäiselle

2010-08-24T22:38:00.003+03:00

Argh. Kiva lukaista viime postaus ja huomata, etten ole kirjoittanut gradua yhtään lisää. Buu. Mutta kyselyt sain meilattua tänä aamuna ja olen saanut jopa kaksi vastausta. Se on kaksi vastausta enemmän mitä odotin! Toivottavasti tahti jatkuu yhtä kiivaana - todennäköisemmin ei kuitenkaan.

Se Vantaan työhaastis menikin putkeen. Eli, muutan pk-seudulle lokakuussa. Mutta on se kumma, miten työn saaminen näköjään on helpompaa siellä kuin asunnon. Hakusessa olisi pieni, näppärä ja siisti yksiö Töölö-Meikku-akselilta, miksei jostain muualta kantakaupungista jos hinta on OK, tai sitten vaikka Etelä-Haaga? Kohta olen niin desperate, et mikä tahansa käy.

Syyssateiden saavuttua olen alkanut pohtimaan, miten ikinä olen pystynyt asumaan Suomessa ilman tuulipukua? Siis kyllä, onko parempaa asustetta tonne ilmoihin olemassa? Säästä en sinänsä valita, koska ei ne ole ne kelit vaan varustus. Täytyy siis ostaa elämäni ensimmäinen tuulipuku. Sääli vain, etten voi ostaa kenenkään kanssa "matchaavaa" sellaista :D.

Nyt pankkialalla töissä ollessani olen taas höristänyt korviani alan uutisiin liittyen. Taloussanomat kirjoitti tänään 24.8. kreikkalaispankkien yhdistymispaineista, mikä ei ole yhtään mikään ylläri allekirjoittaneelle. Ateenan kadut muistuttivat 80-luvun Suomea, jolloin kadunvarret ja keskustat olivat vierivieressä täynnä eri pankkien konttoreita - kunnes tuli lama. Haloo! Eihän niihin kaikkiin voi riittää asiakkaita! Varsinkin kun koko maan liikkeellä olevasta käteisestä rahasta 40% on harmaan talouden tulosta, joten kukaan ei uskalla viedä niitä pankkiin. Itse olin Kreikassa Piraeus pankin asiakas. Ihan tyytyväinen sellainen, paitsi siitä, että ne nappasivat palvelumaksun jos tililleni tuli rahaa. Niinpä sinne ei sitten tullutkaan :).

Elonkorjuuta

2010-08-15T19:52:00.002+03:00

Kirjoitustahti hiipuu, niin blogissa kuin gradussakin. 40% gradua valmiina, kyselylomake viittävaille valmis ja sitten vaan surveymonkey käyntiin ja sormet ristissä odotteleen vastauksia.

Nyt sitten on iskenyt se masennus, joka ei niinkään ole kaipuuta Kreikkaan. Vaan enemmänkin sitä että, *huokaus*, heitin menemään ihmisen, joka minusta oikeasti välitti. Ja vain minusta. On kurjaa olla sinkku ja vieläpä sellaisessa kaupungissa, missä ei ole muita sinkkuja tai ainakaan miespuolisia sellaisia. Vaikka siis Kreikka-järjestelyssäni oli huonoa, niin oli siinä myös hyvääkin.

Joo ja tosi ärsyttävää, että sitä haikailee ihastumisentunteen perään; kun kännykkä piippaa niin sydän löisi yhden lyönnin ylimääräistä tai että voisi pitää kädestä kiinni ja kaikki on niin uutta ja molemmat virne kasvoilla kun tää on niin kivaa. Ei saisi tollaista tässä kaipailla. Nyt pitäisi opetella oleen yksin, onnellinen omissa nahoissa ja nauttia itsestä. EIKÖ NIIN? Mikä tai kuka helvete on ohjelmoinut meistä naisista niin rakkauden/miehenkipeitä?

Olen menossa ensi tiistaina työhaastatteluun Vantaalle. Enemmänkin mua koko jutussa kiinnostaa se, että sain 1. palkattoman vapaapäivän pankista 2. näen serkkua ja vanhaa koulukaveria 3. käyn siskon kanssa sushilounaalla. Muutto pk-seudulle ei enää ole yhtään niin kiehtova mitä se oli alkuun. Olen oppinut arvostamaan nykyisen kaupunkini hyviä puolia ja tämähän olisi aivan nappipaikka asua JOS täältä voisi edes kuvitella joskus löytävänsä jonkun, kenen kanssa jakaa sitä asumista sitten hamassa tulevaisuudessa.

Mutta heittelen siis verkkoja ympäriinsä. Tänään kävin parissa asuntonäytössä, koska kaipuu omaan omaan kotiin on suuri. On ollut jo kauan. En haluaisi haaskata rahaa vuokranmaksuun, mutta on se nyt prkl kun täälläkin hinnat alkaa oleen jo tosi korkealla. :(

Tähän loppuun voisin siteerata Anssi Kelan erästä biisiä, joka kuvaa tilannettani hyvin:

"Milla hei sun täytyy muuttuu,
sun elämältä suunta puuttuu,
sä aina tartut tikkuun lyhimpään
se ei johda mihinkään.

Sä et oo mikään tyttö enää,
sun täytyy löytää jotain järkevää,
ja lapselliset leikit unohtaa."

Tai kai se jotenkin noin meni... :)

Muhammed ja vuori

2010-08-02T20:51:00.003+03:00

Huh-huh, ralliviikonloppu sai yllättävän käänteen, kun Kreikasta tupsahti yllätysvieras. Meni vähän pakki sekaisin, kun minun maassani, minun reviirilläni ja minun asunnossani tietty henkilö tulee ja ottaa ohjat taas omiin käsiinsä. Lauantai ja sunnuntai menikin sitten shokista toipuessa. Ja edelleen pohdin, löydänkö koskaan ketään ihmistä, joka välittäisi minusta niin paljon (hullu kun on...). Tuskin.

Töissä on lähtenyt hommat ihan kivasti käyntiin. Olen vieläkin niin ihastuksissani uuden vanhan kotikaupunkini koosta, kun joka paikkaan on niin helppo ja nopea mennä pyöräteitä pitkin. Aikataulutuksessa onkin ollut ongelmia, kun Ateenassa tottui varaamaan sen min. tunnin ruuhkien tai myöhästelevien/poisjääneiden bussi/tram-vuorojen takia.

Gradusta on kirjoitettuna 28%. Kiitos eräälle lukijalle surveymonkey-vinkistä, virittelen sinne varmaan kyselyni sitten kun saan tuplatarkistettua sähköpostilistani, että menee varmasti oikeantyyppiisiin firmoihin kyselyt. Tällä hetkellä on sellainen fiilis, että saan sen puristettua läpi, ja ensi keväänä saan painaa sen neliskanttisen tupsuhatun päähäni.

Liikuntaharrastuskin on jatkunut täällä "urheilun kaupungissa". Käyn lenkillä, ja uusin löytö on ulkojumppa, kertamaksu 2e. Viimeksi oli kuntotanssitunti, josta lihakset on vieläkin kipeänä. Huomenna uusiksi uudella teemalla! Ilmoittauduin myös Helsingin midnattsloppet:iin 4.9., 10km lenkki olisi silloin köpöteltävä. Kävin ostamassa sitä varten uudet Niken Pegasukset (EasyToneilla sellainen juoksu olisi turhan raskasta) ja tänään testasin ne ekaa kertaa; hyvin kulkivat, eli kengissä ei mitään vikaa mutta juoksija tarvii vielä vähän treeniä :).

Lopun alkua

2010-07-23T22:55:00.003+03:00

Hihii, kato varmaan käy blogistani ensinnäkin sen sisällön ja idean - - - kadottua. En tiedä, pitäisikö nimi muuttaa Ateenan ex-expatiksi, mutta joo, kuinka kauan kukaan jaksaa lukea hehkutuksia kestävistä suomalaisista muovipusseista tai syksymmällä marmatusta loskasta. Vaikka bloggailu on ollut ihan kivaa, ja mielestäni olen ihan hyvä kirjoittamaan, en varmaan jatka? Ehkä tämä blogi jää tänne bittitaivaaseen leijumaan ja päiväkirjanomaisesti käyn tänne sadattelemassa uusvanhan elämäni hyviä ja vähemmän hyviä vaiheita.

Siis niin, lukijakato käyköön - onneksi Antonia ja Charlie päivystävät vielä Kreikan maalla! :)

Meanwhile olen... hakenut töitä ja saanut väliaikaisen pestin eräästä pankista. Tuttua hommaa. Tänään oli eka päivä. Enkä jaksa odottaa eka palkkapäivää 400e:n kreikkalaisten kk-tienestien jälkeen. Kiva myös synnyinkaupungissa laajentaa sosiaalista rinkiä, kun astuu mukaan uuteen yhteisöön. Muuten melkein kaikki tutut ovatkin täältä jo kadonneet lukion jälkeen, joten varokaa, yksi ystävänkipeä ämmä täällä saattaa liikuskella.

Ja gradua on kirjoitettu about 20% :). Idea vaihtui täysin, mutta teen ohjaajan ohjeiden mukaan. Kohta siis sähköposti laulamaan ja kyselylomaketta nettiin. Tietääkö kukaan muuten mitään hyvää palvelua tällaiseen kun Webropolia mulla ei ole käytössä?

Kävin myös riehumassa Itävallassa viime ja tällä viikolla. Aivan loistoreissu; tarpeeksi kostea, kuuma, hauska ja turha nollausmatka ennen työnalkua. Enkä eläessäni ole ollut näin ruskettunut, jee! Ensi viikolla Keski-Suomessa hurisee kun ralliautot saapuvat. Autot ja niiden ajaminen ei mua kiinnosta, mutta yleinen karnevaalihumu kaupungilla vetää mukaansa: varsinkin kun jääkaapissa odottaa kaksi champagne-pulloa ja keskustassa tyhjä kaksio :). Tähän loppuun haluaisin postata kesän tunnusbiisini:

Hey hey
Yeah yeah (X5)

All the crazy shit I did tonight,
Those would be the best memories,
I just wanna let it go for the night,
That would be the best therapy for me

Its gettin' late but I dont mind (x7)

Haku päällä

2010-07-08T19:31:00.004+03:00

Siis, aivan tajuttomat kesäkelit täällä Suomessa. Ja lisää on vielä luvattu. Saanko ottaa krediitit itselleni, että toin auringon mukanani Ateenasta tänne? Koska siellä on taas vastaavasti ollut kuulemma semipilvistä ja jotain ukkoskuurojakin.

Olen niiiiiiiin ihastunut tähän Suomen kesään. Katselen kaikkia kuin uusin silmin. Ennen inhosin saunomista: nyt siellä on ihana antaa hien virrata ja viedä murheet mennessään. Ja eikä palele! Sama päti grillaamiseen: en koskaan tajunnut miksi roudata ensin kaikki ulos, sitten takaisin sisään ja väkerellä jotain pikkunyyttejä. Nyt taas grillistä nouseva tuoksu on vastustamaton, voisin grillata joka päivä!

Yksi asia mikä on tosi kiva juttu täällä, on se pyöräily. Ihan oikeasti. En koskaan oikeasti tullut ajatelleeksi miten liikuntarajoitteinen paikka Ateena on. Siellä autot vallitsevat ja liikenne on vaarallista, ettei pyörällä kannata lähteä edes yrittämään. Sen takia en edes nähnyt kenenkään fillaroivan siellä. Ja totta kai, ne kevyen liikenteen käytävät ovat olemattomat Kreikassa. Nyt Suomessa hurauttelen sinne tänne mutsin Helkamalla käden käänteessä. Kaikki on vielä niin lähellä: keskustaan, biitsille tai kirjastoon ei tarvitse kuin 5-10 min. Ja reidetkin kiinteytyy samalla ;).

Ja niin, miten se kirjasto? Löysin sattumalta vanhan huoneeni kätköistä wanhan kirjastokortin, ja suunnistin pääkirjastoon se kourassa. En voinut uskoa sitä teoksien määrää, sieltähän löytyy siis ihan KAIKKI. Löysin pari kirjaa gradua varten ja Jackie O:n elämänkerran "tosta vaan". Ja huomionarvoista on se, että sieltä voi lainata myös leffoja. Täytyy pitää mielessä sadepäivien varalta! Lauantaina olen taas menossa kirppikselle vähän paikkailemaan väliinputoajan budjettia. Ja voisiko joku selittää, miksi olen Suomessa ruskettunut päivässä enemmän kuin Kreikassa koko kesänä yhteensä?!

Mutta, mutta. Kohta varmaan alkaa se kaipuu takaisin Kreikkaan kun saan turpiini kahdelta muulta rintamalta: nimittäin työelämä ja miehet. Toisessa on haku päällä, toisessa ei, mutta näyttäisi vähän siltä, ettei täällä tärppää kummassakaan. Niinhän se on aina mulle ollut - Suomessa.

Uusi lenkkipolku :) (kuva visitfinland.com)
Huomion arvoista on se että se on valaistu.
Kreikassa ei aina voinut siihenkään luottaa...

Viikko takana

2010-07-06T08:54:00.003+03:00

Heippa jälleen! Täällä sitä Suomessa edelleen ollaan! Suurempaa kuherruskuukautta ei ole ollut, vaikkakin kelit ovat olleet aivan loistavat ja olen mm. ihastunut siihen kun voi pyöräillä joka paikkaan ja kuinka kaupan muovipussit ovat vankkaa tekoa ja kestävätkin kaikennäköistä käyttöä :).

Olen ehtinyt ravaamaan eri virastoissa, lähettänyt yhden työhakemuksenkin (siis sen takia, et jos tärppäis, niin olishan se sitten meant to be - mut eipä ole vielä sieltä soiteltu), pörrännyt vähän stadin kesässä ja nyt vietän laatuaikaa siskonpoikien kanssa. Huomaa siis aikainen postaus, herätys pikkukundien kanssa oli 06:42. ;)

Ikävää Kreikkaan ei ole tullut, eikä grekuni kanssa olla oltu yhteyksissä kuin sen verran että hän soitti ja kysyi missä snorkkelit on. Ikävä ei taida siis sielläkään olla!

Tässä sitä nyt ollaan vähän sekaisin, elämänkurssi- ja kompassi eivät näytä mitään suuntaa. Pitänee ottaa siis päivä kerrallaan ja uskoa siihen, että asioilla on tapana lutviintua.

Viimeinen päivä (for now?)

2010-06-28T15:20:00.004+03:00

Tänään vietän viimeistä päivää Kreikassa. Vilkuilen alituisesti kelloa, mutta se liikkuu aivan liian hitaasti. Lento lähtee vastai tiistain puolella aamuyöstä. Laukut on laittoman ylipainoiset, sanktiota tulee aivan varmasti. Ja silti taakse jää kaikki talvikengät ja -takit, koulukirjat (painavat yksinään jo 10kg) ja paljon, paljon muuta.

Kumma kyllä, mutta en ole alkanut vetämään mitään Kreikka-övereitä lähdön kunniaksi. Lauantaina tankkasin erittäin hyvässä ja inspiroivassa Suomi-seurassa perinteiset kana-gyrokset pita-leivällä, kreikkalaisen salaatin ja tsatsikin. Se riitti. Eilen taas Starbucksissa kului taas hyvässä seurassa kaksi Caramel Light Frappuccinoa - koossa venti! Mutta muuten ei ole mitenkään sellainen olo, että käynpä fiilistelemässä vielä sitä ja tätä. Ja tota. Edes leipomoihin ei tee mieli. En aio raahata Korresia tai kreikkalaista hunajaa Suomeen. Saa niitä sieltäkin, jos mieli tekee.

Kaverini sai syödä fetan kokokaan. Tökkii edelleen :).

Rannallekaan en tänään sännännyt. Okei, tunnustan, että aamuisen lenkin jälkeen pujahdin parvekkeelle ilman aurinkorasvoja epätoivoisesti vangitsemaan viimeisiä UV-säteitä päivettämään nahkaani. Mutta sitten tuli puolipilvistä, ja viileä. Joten tulin sisälle. Sandyn touhuja olen kyllä katsellut - haikeana.

Kissa voi keksiä lattiamatosta paljonkin hupia itselleen. :)

Sitten olenkin pessyt pyykkiä pari koneellista, tiskannut ja siivonnut, putsannut kissanlootan, koska tiedän kotityöallergisen grekuni karttavan näitä hommia viimeiseen asti. Eikä viitsisi yläkerran anopille jättää ihan kauheaa läävää sitten hoidettavaksi.

Koska saa mennä lentokentälle? Paluu on jo siitä ihan huippua, koska yksinmatkustamisen historian aikana minua on ehkä kerran ollut joku Hki-Vantaan kentällä vastassa. Nyt siellä kuitenkin odottaa kukas muu kuin iskä. Ihana tunnistaa siis tutut kasvot tuntemattomien joukosta, ja lähteä ajelemaan yöttömässä yössä kohti Keski-Suomea. Sääennusteetkin ovat lupaavia :).

Uusia perunoita, vanhoja maisemia

2010-06-27T09:56:00.001+03:00

Aloitan ylihuomenna tiistaina kukonlaulun aikaan matkan kohti Suomea. Laukut on pakattu äärimmilleen, vaikka lentolippu onkin meno-paluu. Jälleen kerran täällä siis on taas keskusteltu suhteemme tulevaisuudesta, ja päädyimme siihen, että molemmat osaltaan ja omalla tahollaan pohtii tämän kesän mitä elämältä haluaa.

Pää on siis auttamatta aika sekaisin. En tiedä palaanko pysyvästi Suomeen. En oikeastaan tiedä yhtään mistään mitään. Päivä kerrallaan se kai on otettava tästä eteenpäin. Tämä tilanne on kuitenkin johtanut siihen, että unettomuus riivaa ja suklaa maistuu, elän jossain tervejärkisyyden/ depression/ ilon/ surun/ pessimismin/ optimismin/ flegmaattisuuden/ motivoituneisuuden välimaastossa. Ehkä tätä tilaisuutta pitäisikin katsoa enemmän mahdollisuutena vapaaseen, rajattomaan kesään - mitä koulusta valmistumisen jälkeen ja työelämässä ei enää niin helposti saa? Mennä ja matkustaa sinne minne sielu sietää, ja syksyn puolella sitten pysähtyä miettimään mitä teen gradun kanssa.

Kaikesta huolimatta, minulla on jo haikeita ajatuksia tästä maasta, jota olen pitänyt kotinani 1 vuoden ja 3 kuukautta. Tiedän, että Kreikkaa ja näitä ihmisiä tulee ikävä. Mutta kertooko se siitä, että alitajunnassa en usko palaavani enää? Vai voiko tämä haikeus kasvaa niin isoksi ja johtaa siihen, että palaankin? Tai asiat ovat voineet mennä niin, ettei minun haluta enää palaavan. En myöskään koskaan uskonut, että eläimeen voisi kiintyä näinkin paljon. Sandya tulee siis ainakin jätti-ikävä.

Olen kuitenkin innoissani, että pääsen Suomeen. Heti kun varasin lennot, pakkasin saman tien laukutkin. Ne ovat seisoneet nyt siis muutaman päivän valmiina jo tuolla. Hypetän Suomea itse asiassa mielessäni niin paljon, että luulen eläväni parit ekaa viikkoa oikeaa kuherruskuukautta uusien perunoiden ja kesäsateiden kanssa. Kuka haluaa lähteä mökille? :)

Kesä kuivaa...

2010-06-25T08:38:00.004+03:00

...sen minkä kasteleekin! Eilen illalla ja yöllä Zeus ja Poseidon pitivät varmaan bileet Olympus-vuorella. Sen verran kaatamalla tuli vettä taivaasta ja salamat välähtelivät alituisesti. Suomessa taisi olla parempi ilma?

Kreikan kesää pidetään pomminvarmana, mutta itse muistan 1-2 vastaavaa päivää joka kesälle. Janoinen ja rutikuiva luonto saa viimeiset vesiannoksensa kesämyrskyn merkeissä, ennen kuin elokuun paahtavat helteet alkavat nujertamaan sitkeimmätkin kasvit.

En tiedä miksi Kreikan sähköverkosto on niin altis sähkökatkoille, mutta eilen illalla tuli taas yksi. Virrat oli poissa about pari tuntia, mikä ehti myös pilaamaan naapuritalon lukaalissa olleet allasbileet. Musiikki hiljeni juuri sopivasti puoli kahdentoista maissa, että kaltaiseni Grinch pääsi nukkumaan :D. Paitsi että ukosti ja salamoi niin kovaa, ettei voinut nukkua ja sähköinen hyttyskarkoitinkin meni pois päältä. Ja ei voinut pistää valoa päälle ja lukea, tulla koneelle, katsoa telkkaria tai tehdä oikein mitään. Niin tärkeä se sähkö on. You don't know what you've got until it's gone!

Suomessa taitaa olla juhannusjuhlinta huipussaan, joten oikein mukavaa keskikesän juhlaa kaikille! Itse saan "juhannusheilan" lauantaille, kun entinen opiskeluystävätär Suomesta on käymässä Ateenassa. Tarkoituksena olisi käydä kaupoilla, biitsillä ja tietenkin missäs muualla kuin Starbucksissa. :)

Polun varrella kuultua

2010-06-23T22:24:00.004+03:00

Höpöttelen lenkkeilystäni kuin olisin muka joku huippu-urheilija. Mutta tänään sain sieltä ajatuksenpoikasen kirjoittaa vähän kulttuurieroista.

Olen siis ravannut sitä vuorta ylös alas jo monet kerrat, enkä ole tietenkään ainoa liikuskelija siellä. Matkalle mahtuu mm. koiraihmisiä, eläkeläispariskuntia iltakävelyllä, rantakuntoa etsiviä naisia (=minä) jne. Suomessa hyvä jos moikataan naapuria joka on asunut seinän takana 10 vuotta, niin Kreikassa lenkkipolulla minua tervehtivät tuntemattomat ihmiset. Toivottavat siis hyvää iltaa tms. ohi kulkiessaan, ja sama tapa on nyt tarttunut minuunkin.

Osaan heistä olen tutustunut lähemminkin, ja pieni rupattelutuokio läkähtymispisteessä tekeekin ihan hyvää. Esim. eräs pariskunta, joka menetti about minun ikäisen tyttärensä muutama vuosi sitten, "pysäyttää" aina juttelemaan. He ihmettelivät miksen ole vielä(kään) ruskettunut, ja kyselevät aina Suomesta, maani kulttuurista & tavoista, opiskeluista, tulevaisuuden suunnitelmista ja kehuvat kuinka hyvin (!) osaan kreikkaa ja näytän ihan ammattiurheilijalta.

No juu, tähän väliin voisi sanoa, että Kreikassa jos nainen pistää vain lenkkarit jalkaa niin erottautuu jo sporttiseksi, koska yleensä hameväki täällä sipsuttelee korkkareissa :).

Eläkkeellä jo oleva amerikkalaismies, joka ulkoilutti susikoiraa vaimonsa kanssa, pysäytti tänään ja kummasteli jos olin kasvanut lisää pituutta - vai onko hän itse kutistunut. Muutama sananvaihto säästä, ja sitten loppuun "have a good run!", "you too!".

Toinen kreikkalaismies koiransa kanssa kyseli paljon milloin Suomeen kannattaisi matkustaa, koska on yöttömät yöt ja pääseekö sieltä helposti käymään Pietarissa. Yritän tietenkin parhaani mukaan mainostaa kotimaatani ja toimia lähettiläänä Suomen turismille :). Ylläpidän Suomen kuvaa loputtomista vihreistä metsistä, tuhansista järvistä, organisoidusta systeemistä ja "skandinaavisesta järjestyksestä" (ja joo tiedän ettei Suomi ole oikeasti skandimaa mutta täällä se ei ole niin tarkkaa). Miten meillä siis pelaa kaikki ;).

Tätä pakollista sosialisointia, mikä on kyllä loppupeleistä KIVAA (ellei ole ärripurrituulella ja halua ottaa mitään kontaktia keneenkään), ei ole Suomessa. Töölönlahdella juostessa kukaan ei tervehtinyt, saati jäänyt juttelemaan. Toimistorakennuksessa ovivahtia ei tervehditty ja hississä tuijoteltiin kattoon tai kengänkärkiin, ettei vahingossakaan ota kontaktia muihin ja joutuisi - hyvänen aika - sanomaan huomenta!

Tässäpä olisi siis pieni juttu, mitä Suomeen voisi yrittää tuoda. Huomioidaan ympärillä olevat ihmiset, ei siis ehkä jokaista vastaantulijaa, mutta vaikka se naapuri johon aina törmää. :)

Lenkkeilijän paluu

2010-06-21T21:11:00.003+03:00

Tänään autonmittarin näyttäessä vain +28C ja puolipilvinen taivas (ja possuiluviikko kesävieraan kanssa) rohkaisivat minut palaamaan lenkkeilymaastoon. En tainnutkaan täällä manailla, miten ajatuksissani siellä kaaduin heti Suomesta paluun jälkeen, ja revin kämmenet, polvet ja olkapään auki. Otsaan tuli myös mustelma, pleksit naarmuuntui pilalle ja t-paita meni rikki. Joten en ole juossut kolmeen viikkoon.

No, haavat paranivat (tosin arvet jäi - sille ei voi täällä auringossa oikein mitään), pleksit korjattiin ja tänään vetäisin lenkkarit pitkästä aikaa jalkaan ja painoin iPodin kuulokkeet korviin. Tuntui kuin olisi tervassa juossut. Ekat 3km jalka ei meinannut nousta yhtään, ja jokainen ilman pölyhiukkanen tuntui takertuvan henkitorven yläpäähän. Vedinkin sitten powerwalkia loput 7km, hölkäten sillon kun jaksoin. Nopeasti se kunto rapistuu!

Sen jälkeen käväisin Wii:llä, joka ilmoitti painokseni 52,5kg. Tsiisus, en tuollaisia lukemia ole nähnyt sitten yläasteen, mutta olo ei kuitenkaan ole yhtä solakka ja nuorekas. Wonder why? Ehkä se olikin vain nestehukkaa, mitä 10km kävelylenkki teetti.

Perjantaina keskustelimme grekuni kanssa suhteemme tulevaisuudesta, ja yhdessä vaiheessa olin jo palaamassa tänne. Sitten jostain syystä asiat pyörtyi ympäri - ja olen täällä edelleen möykky rinnassa. Samanlaisia riitoja meillä on ollut tämä reilun vuoden aikana useita, eli siis paluutani on pohdittu jo monesti, joten ehkä minun pitäisi kerätä se rohkeus ja puhua suu puhtaaksi, etteivät asiat tästä miksikään muutu. Samanlainen riita odottaa vaan taas nurkan takana, turha kai tätä kehää on enää kiertää...

Euroopan kuninkaallisia

2010-06-20T15:13:00.004+03:00

Ruotsin kruununprinsessan häiden seuranta jäi vähille, mutta olen Iltasanomien ja Hesarin nettisivujen kautta kovasti yrittänyt ottaa kiinni. Kauniilta näyttää, hääthän ovatkin aina ihana juttu, vaikka juuri olenkin lukenut Monacon Ruhtinattaren ja entisen Walesin Prinsessan riipivät elämänkerrat siitä, mitä the royal life voi olla kullissien takana.

Mielenkiintoista, miten Ruotsi (ja Norja sekä Tanska) pystyvät blandaamaan pohjoismaalaisen hyvinvointivaltion ja joidenkin mukaan jo aikansa eläneen kuninkaallisen instituution. Vaikka Ruotsissakin on varmasti monarkian vastustajia, luulen, että kuninkaallinen perhe on eräänlainen henkireikä ja identiteetti-kysymys ruotsalaisille. Maa ei olisi sama ilman heitä. Minkäköhänlainen olisi nykyajan Suomi, jos itsenäistymisen jälkipyykeissä Saksasta häthätään hankittu kuningas olisikin pysynyt valtaistuimellaan? Jotenkin luulen, että suomalaiset ovat pohjimmiltaan sen verran kateellista kansaa, ettei sellaista luokkaeroa ja glamouria veronmaksajien kustannuksella olisi tavallinen tallaaja kestänyt katsella.

Kreikassakin oli aikoinaan kuningasperhe, vallassa jopa vuoteen 1973 asti (jolloin monarkia kumottiin). Nykyään he elelevät ympäri Eurooppaa ja esim. Espanjan nykyinen kuningatar on Kreikan entisen kuninkaan sisar. Kreikassa merkkejä tästä mennestä ajasta voi bongailla vaikka katujen nimistä: esimerkiksi entinen osoitteeni oli Vasileos Pavlou - eli Kuningas Pavloksen (tie).

Perjantaipäivitys

2010-06-18T20:29:00.003+03:00

I am in love with my new phone! Se on kuin päivitetty, paranneltu versio vanhasta luuristani. Uudella luurilla pääsen surffailemaan myös kodin langattomalla netillä, joten ei aina tarvi raahautua tälle antiikkiselle läppärille tsekkaileen meilejä. Enää itse asiassa läppäri on ainut, joka pitäisi vaihtaa uuteen, kun uuden kameran sain jouluna ja nyt puhelinasiatkin järjestyi. Tämä IBM-vanhus millä näpyttelen tätä blogiakin on melkein kuusi vuotta vanha - kirjaimet ovat haalistuneet, tahti hidastunut, mutta vielä se jaksaa raksuttaa. Saa nähdä jos se auttaa vielä minut yhdestä koulusta läpi - ja sitten voisi vaihtaa uutteen. Olihan tämäkin kone valmistujaislahja aikoinaan kun valkolakin päähän painoin. :)

Meilailin eilen firmoihin sopiakseni haastatteluja. Yhdestä sain vastauksen - KREIKAKSI. Pelkään nyt kauhulla, että he vaativat itse haastattelutkin kreikaksi. No okei, verrattuna siihen karmaisevaan työhaastattelukokemukseen jonka täällä kävin läpi, nyt olisin itse kyselijän paikalla joten ei niin paha tilanne. Mutta mitenkäs sitten vastauksien purkaminen? Tutkimuksen luotettavuus voisi hieman kärsiä jos tutkija ei ymmärrä puoliakaan vastauksista (vastaan tulee varmasti erikoissanastoa!) ja keksii sit loput omasta päästä. Noh, kreikassa se ei kai olisi mitään uutta. Tutkimusmenetelmien opettajakin jauhoi viime syksynä että "ainahan näitä tilastoja kaunistellaan".

Kumppanini oli Suomessa ollessani ostanut jostain poistohintaan käytetyn veneen. Kyseessä on siis perus kumivenettä parempi versio - ei mikään tuhat litraa juopotteleva jahti. Sitä on nyt kovasti puunattu ja laitettu, että viikonloppuna voisi lähteä vesille. Itse en ole enää mitenkään biitsi/uintifriikki, kun viimeksi sain rannalta tuliaisena aurinkoihottuman (vaikka olin koko ajan varjon alla viiskymppiset voiteet nahassa). Tosi jees. Onkohan siihen mitään parannusta?

Mukavaa viikonloppua kaikille! Täälläkin pitäisi säiden vihdoinkin viiletä ja pudota tuohon kolmenkympin korville, kun koko viikko on ollut hillitöntä paahtamista elohopean kivutessa lähelle neljääkymppiä.

Iso G

2010-06-16T19:26:00.005+03:00

Gulp. Aamulla piipahdin hiljentyneellä kampuksella juttelemassa gradusta ohjaanani kanssa. Kyselin varovasti, jos kirjoittelisinkin sitä Suomessa, ja siitähän hän sai idean että vertailen käänteislogistiikkaa (tökerö käännös!) Kreikan ja Suomen välillä. Great, projektiin tuli heti enemmän hommaa, enkö saakaan mennä sieltä mistä aita on matalin?

Samalla hän myös hehkutti sitä, miten aihe on "uusi" Kreikassa eikä sitä ole paljon tutkittu, joten hän haluaa gradustani niin hyvän, että sen valmistumisen jälkeen kirjoitamme yhdessä gradun pohjalta (akateemisen) artikkelin, joka julkaistaan sitten jossain lehdessä. Siis että mitä?! Missä vaiheessa olen mennyt antamaan näinkin valheellisen kyvykkään kuvan itsestäni? Tarkoitus oli vain hakea paperit sieltä koulusta eikä muuttua miksikään published writer -tyypiksi. Paineita. Paineita.

Samalla ohjaaja alkoi käännyttää minua jäämään Kreikkaan. Kuultuaan, että osaan flytande svenska suomen, englannin, saksan, häpeällisen huonon espanjan ja keskinkertaisen kreikan lisäksi, hän oli tunkemassa minua töihin Ikean keskusvarastolle (jossa vierailimmekin aikaisemmin koulun kanssa) tai Pireukseen laivausyhtiölle, joka olisi kuulemma tosi rankka mutta hyvin (minkä maan standardien mukaan?) palkattu duuni. Dollarinkuvat silmissä aloin jo pohtimaan että miksipä ei, mutta jotenkin se tuntuu väärältä. Olo vain on, että haluan Suomeen. Ajattelen sitä koko ajan.

Alan nyt kontaktoimaan kierrätysfirmoja, että saisi aineistot kerättyä Kreikasta. Tuntuu, että edessä on aivan sairaan pitkä ja kivinen tie - sekä yksitys- että opintoelämässä, mutta ihan oikeasti, tästä - siis gradusta - voisi saada hyvän aikaiseksi jos jaksan vain yrittää ja olen motivoitunut. Ensimmäinen muuri tulee vain jo siinä vastaan, että minua pakotetaan menemään sinne ~~helvetin~~ toimistoon kinastelemaan kiinalaisten kanssa maksuista. Se vie leijonanosan päivästä ja aina sitten vain iltaisin olisi aikaa perehtyä graduun.

Hohhoijjaa. Mitenkä tästä nyt eteenpäin? Tarviin suunnitelman. Pelastajan. Taikasauvan. Neuvoja. Anything! Oon vielä hukannut kasipallonkin niin ei siltäkään voi kysyä osviittaa :D.

PS. Uusi kännykkä saatu! Nokialainen, tietty.

(Kuva cellularhost.com)

Fake holiday

2010-06-14T15:57:00.003+03:00

Viikko sitten tentin jälkeen maanantaina hain hyvän ystäväni Ateenan lentokentältä. Nyt ollaankin sitten koko viikko kaluttu Attikan niemimaata läpi, ja minäkin olen päässyt "leikkimään" turistia. :)

Mm. rantakausi on korkattu, Starbucksia juotu, Sex and the City 2 nähty (pettymys!), KFC kana(?)-bucket testattu, Jumbo tyhjennetty, Akropoliille kiivetty ja Plakassa kahviteltu. Olen ollut kuskina, mutta myös metrolla, tramilla ja bussilla on liikuttu. Toivottavasti ystäväni piti lomastaan, vaikkakin on välillä joutunut todistamaan epämukavia kotiepisodeja minun ja grekuni välillä.

Olen vähän kateellinen ystävälleni, koska hän pääsee takaisin Suomeen. Olen itse asiassa kaikille Kreikassa oleville turisteille kateellinen, koska he ovat niin lomafiiliksissä, rentoutuneita, ei huolen häivää... Minäkin haluan kokea sitä Kreikassa, en asua täällä. Mitta on todellakin täyttymässä.

Kreikassa on kivaa (lomalla) !

Sei7semän

2010-06-06T19:53:00.003+03:00

Reilu viikko sitten Suomessa häissä sulhasen isä piti mielenkiintoisen puheen. Kyseessä oli se, kuinka ihmisen elämä jaottuu seitsemän vuoden sykleihin: seitsemän vuotta lapsuutta, seuraavat seitsemän peruskoulua, seuraavat seitsemän opiskelua, seuraavat seitsemän lisää opiskelua, seuraavat seitsemän opiskelua/biletystä/aloilleen asettumista ja seuraavat seitsemän..? Tätä aihetta puitiin pitkään sekä itse hääjuhlassa että jatkoilla baarissa vieraiden kesken, joten puheenpitäjälle sulka hattuun mielenkiintoisesta aiheesta.

Aloin nopeasti kertailemaan päässäni seitsemän kertotaulua ja tutkimaan, mihin lokerikkoon itse tällä hetkellä kuulun. Olen siis lukujen 21 ja 28 about puolivälissä, ja ihmissuhteessani on kohta pyörähtämässä seitsemäs vuosi käyntiin - joten varmaan kuuluu asiaan pohtia elämänsä suuntaa ja mitä tässä oikeasti pitäisi tehdä. Ihan siis jo pelkästä numeerisesta pakosta :).

Sitten aloin pohtimaan tätä lukua ja miten se ihmiskunnan historiassa on toistunut useammassakin asianyhteydessä. Kristinuskossa siihen viitataan alituisesti. Raamatussa puhutaan seitsemästä lihavasta ja seitsemästä laihasta vuodesta, ja maailman luomiseen meni seitsemän päivää. Myös juutalainen menorah on seitsemänhaarainen. Antiikin aikojen maailman ihmeitä oli myös muuten yhteensä seitsemän, ja meriäkin taidettiin tunnistaa seitsemän (The Seven Seas). Rooman keisareita taisi myös olla seitsemän ja koko kaupunkikin on rakennettu seitsemälle kukkulalle. Ja taitaa sanonta "olla seitsemännessä taivaassa" juontaa juurensa islamilaisesta uskomuksesta.

Entäs sitten populäärikulttuurissa? Lumikilla oli seitsemän kääpiötä, Aleksis Kivi kirjoitti seitsemästä veljeksestä, Brad Pitt maleskeli 7 vuotta Tiibetissä ja tutki seitsemää kuolemansyntiä elokuvassa "7". Las Vegasin kasinossa 777 voi voittaa jättipotin pelikoneessa, TV-sarjassa "Frendit" Monica viittasi naisen seitsemään erogeeniseen alueeseen, ja totta kai on olemassa farkkumerkki 7 for all mankind. :)

Mulla on ollut aina taipumusta usko kaikkeen maagiseen, lueskella astrologiaa ynnä muuta hömppää. Kävinpä myös New Orleansissa kämmenen/korttienlukijalla - niitä "povauksia" odotellessa... Eipä siis yhtään ihme, että tällainen numerojuttu kolahtaa allekirjoittaneeseen. Seuraavaksi voisikin siis varmaan tutkia numerologian oppeja!

Missä muissa asianyhteyksissä numero 7 on vilahtanut?

7-kohtaus Frendeistä. (Youtube)

Loppurutistus

2010-06-05T17:13:00.004+03:00

Koska luentomatskuja ei paljon Suomessa tultu availtua, on tämä kulunut viikko ollut armotonta valmistautumista lopputentteihin. Olen säännöllisesti pyrähtänyt läheiseen Starbucksiin lukemaan jää-laten kanssa, ja istunutkin siellä sitten tuntitolkulla. Kotona on nimittäin liikaa houkutteita, mitkä saavat silmät harhailemaan tenttikirjasta. Tosin kyllä sitä Starbucksissakin voi alkaa tarkkailemaan rampoja puluja ynnä muuta yhtä tärkeää.

Ensimmäinen koitos oli eilen, ja se meni varmaan ihan hyvin! Yllätyksekseni osasin ilman lunttilappuja tai mitään tehdä pakollisen matemaattisen tehtävän (50% pisteistä) ja luulen ratkaisseeni sen oikein. Läpi siis pitäisi mennä. Menekinennustamisen classic time-series decomposition -metodin lisäksi pohdittiin miksi pitää varastoa/mitä eri tyyppisiä varastoja löytyy ja mitä eroa on traveling salesman probleemalla ja vehicle routing probleemalla.

Maanantaina on sitten toinen, johon pitää lukea sellaista roskaa, ettei voisi vähempää kiinnostaa. Olen jo kehittänyt allergian ainakin sanoille six sigma, TQM, ANSI, ISO. Niin paljon blaablaata, että muistettavaa riittää. Tiesittekö muuten, että n. 25% maailmankaupasta käydään vastakaupalla?

Ja jotenkin muka luulen, että kun nämä on ohi niin sitä voisi relata, vaikka pahin on vasta edessä. Maanantaina on tulossa eka kesävieras (VIHDOIN SEURAA AAHHH!) ja aion heti lentokentältä kiikuttaa hänet Friday's:iin juhlistamaan hänen saapumistaan ja mun loppuneita tenttejä ja opintoja. Mutta mites se gradu? Pitäisiköhän sitä tulla Suomeen syksyllä kirjoitteleen, niin ei kukaan pakota toimistolle/kissa revi papereita, olisi kirjastoja, hiljaisuutta, huonot sääolot että sisällä viihtyisi hyvin tietokoneella naputtelemassa?

PS. Uuden puhelimen hankinta taitaa olla ajankohtainen. Nokialainen hylkii koko ajan mun kreikkalaista SIM-korttia (syystäkin?).

Matkakrapula

2010-06-01T09:41:00.003+03:00

Hohhoijaa, taas sitä ollaan takaisin Kreikassa tiiviin mutta sitäkin mukavemman Suomi-visiitin jälkeen. Säät oli kylmät, mutta perheen, sukulaisten ja ystävien näkeminen lämmitti. Ehdin tekemään suurin piirtein ne asiat mitä olin suunnitellut ja ehkä enemmänkin! Bryan Adams nähtiin, kampaajalla käytiin, järven ympäri lenkkeiltiin, häitä juhlittiin, shampanjaa juotiin... Ainut mitä jäi väliin, oli tenttiinluku :).

Tässä muutama pieni kulttuuriero, johon matkan aikana törmäsin:
1. Pyytelin anteeksi myyjiltä, kun maksoin Visa Electronilla. He eivät ymmärtäneet miksi - täällähän taas saa kamalat silmänpyöritykset ja huokaukset jos et maksa käteisellä.
2. Hiljaisuus. Mutsi onkin vuosia jo puhunut, miten siitä pitäisi tehdä Suomen matkailuvaltti. Agreed!
3. Vessapaperia ei tarvitse heittää roskikseen.
4. Kahvilahinnat - siis mistä lähtien Suomessa on edullisempaa? Latte ja Cappuccino yhteensä 6e, kun täällä paria kahvia ostaessa saa miettiä, että selviääköhän kympillä.
5. Kahviloissa en tajunnut, että tarjoittimet pitäisi palauttaa itse. Täällä kun kaikki jätetään pöytiin levälleen myös Mäkkärissä jne.
6. Juna oli 8min ja siitä tuli kuulutus ja ilmoitus taululle. Kreikassa kukaan ei välittäisi.
7. Kohteliaat autoilijat päästivät farmariautolla säätävän tytön esim. parkkihallissa eteen, tai hidastivat suojatiellä, että pääsin kävellen ylittään kadun.
8. Ja kävelystä puheenollen - en muistanut että niin ihania, isoja, tilavia, turvallisia ja selkeitä kevyenliikenteenväyliä voi olla!
9. Sulautuminen massaan. Yksikään suomalaisauto ei tööttäillyt tai huudellut kadulla perään. Täällä se on vähän herkemmässä.

Kielikömmähdyksiä:
"Vaihtaa mieltään" - ennemminkin muuttaa mieltä?
"India" - tuli lausuttua d:llä.

Breikki

2010-05-24T22:43:00.003+03:00

Huomenna on sitten aika suoraan toimistosta suunnata Suomeen. Tuhkapilvipelko osoittautui turhaksi, joten lennän Lufthansa kanssa Frankfurtin kautta varmaan aika kivuttomasti Helsinkiin. Vaikkakin viime jouluna jäinkin sinne Saksaan yöksi...

Sitten alkaakin aikamoinen kyläluutakierros, mutta toiveekkaasti uskon että jossain vaiheessa sitä ehtii lukemaan niihin tentteihinkin.

Tsekkaa Antonia in Wonderland ja Charlie's Boudoir oikealla olevasta blogivalikosta jos Kreikka-aiheisia tekstejä kaipaat. Minä palailen linjoille varmaan vasta ensi kuun puolella. Γεία σας!

Ihmetee

2010-05-23T08:57:00.003+03:00

Joka kevät telkkari, lehdet, kaupat ja apteekit alkavat tykittämään mainoksia kiinteyttävistä/laihduttavista voiteista, juomista, pillereistä, jauheista - ja joka kevät minäkin innostun niitä kokeilemaan. Onhan se vähän säälittävää, koska kaikkihan sen tietävät, että ilman LIIKUNTAA ei kukaan kiinteydy tai laihdu yhtään mistään.

Lipton on ankarasti markkinoinut taas koko kevään täällä Kreikassa "Linea"-sarjaansa, joka on naisille suunnattu teejuoma. En ole sitä nähnyt koskaan Suomessa myytävän, ja ei kai jäätee siellä kesän viilentävänä juomana kovin iso hitti olekaan? Siideri tekee paremmin kauppansa? :)

Liptonin Linean "ihmeen" salaisuus on katekiini, jota löytyy luonnollisena vihreästä teestä, mutta tähän juomaan sitä on lisätty kaksinkertaisesti. Katekiini kuulemma voi buustata hieman aineenvaihduntaa ja rasvanpolttoa. Yritin googlettaa siitä Suomeksi tietoa, mutta osumat menivät epämääräisille blogeille (vähän niin kuin tämäkin!;), joten enpä siitä osaa sen enempää kertoa :).

Olen nyt kuitenkin sortunut tätä Lipton Lineaa ostamaan 0,5ltrn pulloina. Sitä myydään myös teepusseina, mutta tämä helppo pullo versio on laiskan treenaajan vaihtoehto. Se kuitenkin maistuu hyvältä, ja eihän sitä koskaan tiedä, jos vähän auttaisikin. :P

(Kuva leshop.ch)

Konnankoukkuja

2010-05-22T17:40:00.005+03:00

Pari päivää sitten säikähdin tätä muinaisolentoa muistuttavaa eläintä, joka oli tullut talomme portin eteen nautiskelemaan puista tippuneita viikunoita. Suomessa kilpikonnia on tottunut näkemään lähinnä minikoossa ja ihmisten kotona akvaarioissa, mutta täällä ne elelevät ihan luonnonvaraisina.

Aika hidas veijari, koska lenkin jälkeen kun tulin takaisin niin kilppari oli liikkunut ehkä about 10 metriä. :)

Naapurusto alkaa muistuttamaan pikkuhiljaa eläintarhaa. Kissoja pyörii nurkissa paljon, koiria löytyy, naapuritalon hehtaaritontilla on aasi ja kaksi vuohta, ja nyt nämä kilpparitkin ovat saapuneet kulmille. :D

Pelkoja

2010-05-19T16:47:00.005+03:00

Kertokaa te mulle Suomessa asuvat, miten paljon sita Islannin tuhkapilvea pitaisi viela pelata? Tanne Kreikkaanhan kun se ei koskaan saapunut, joten uutisointi on tyrehtynyt kokonaan. Taalla ei tuhka sulje lentokenttia, vaan pikemminkin lakot. :D

Realistisena pessimistina pelkaan jo, etta mun ensi viikon Suomen-matka loppuu ennen kuin se ehtii alkamaan. Tietenkin just sillon, kun olen suunnitellut vaikka mita: Bryan Adamsin keikkaa rakkaan siskon kanssa, majoitusta hyvien kavereiden luona, kampaajakayntia, juhlameikkausta, suomalaiset suvihaat, kavereiden treffailua, sushin tekoa mamman kanssa... jne. Niisk. Yritan luottaa siihen, etta lentoyhtiot eivat enaa halua ottaa takkiin mitaan miljardeja talta vuodelta, joten ne lentavat pienessa pilvessakin hehee, eiks niin? :)

Kaksi muuta pelkoa on lopputentit. Surkeuksien surkeus, kun tuntuu, etta hihaan ei ole jaanyt yhtaan assaa midtermien ja raporttien jalkeen. Toinen on tietenkin sita logistiikkaa, jossa pitaa laskea laskuja ja muistaa kaavoja. Toinen on taas hieman hailyvampaa blabla-teoriaa kansainvalisista ostosysteemeista, mutta sitakin vaikeampi teema hahmottaa. Kaiken huippu on, etta suurin osa tenttialueista koostuu powerpoint-slideista, joista on tosi hankala sit lahtea vasaamaan essee-vastauksia.

Lohdustuksena kavin shopauttamassa kahdet kengat, laukun ja uuden lompakon. Niita viime viikon bongauksia siis, ja kun en varmaan sinne Jenkkeihin tana kesana paase. God Bless MasterCard ja Nordean tilin rippeet!

Sandaalit, laukku ja lompakko DKNY, biksut H&M ja korkkarit Bershka.
Panosta ja pihistä :).

Jogurttia naamaan

2010-05-16T21:11:00.003+03:00

Täytyy täällä taas hehkuttaa tätä kreikkalaista luonnonkosmetiikka-sarjaa, eli KORRES on kyseessä. Ruusukasvovoide loppui, joten vähän aikaa sitten kipaisin apteekista toisen kasvovoiteen - yöksi enemmänkin, koska päivällä pitää käyttää jykeviä suojakertoimia. Ruusuvoiteen tuoksu alkoi tökkimään, ja se alkoi jo tuntumaan liian paksulta, joten valitsin jogurttivoiteen instead. Sisältää siis oikeaa syötävää kreikkalaista jogurttia, makadamia-pähkinää, oliiviöljyä ja vitamiini e:tä (viimeisimmän kuvittelen olevan aavistuksen anti-wrinkle, jota tässä iässä pitäisi jo vissiin alkaa miettimään...)

"Samettimainen kosteuttava voide normaali- ja sekaiholle". Todellakin. Iho on kuin samettia levittämisen jälkeen, tuoksu mielyttävän mieto. Suosittelen!! Ja kiitokset serkulle, joka innosti tähän koko sarjaan. :)

(Kuva hsni.com)

Sen oikean etsintää

2010-05-14T21:46:00.003+03:00

Olen vähän pettynyt itseni suhteen. Lähes koko kevään olen hautonut mieleni syövereissä muuttoa takaisin Suomeen, käynyt salaa etuovi.com/oikotie.fi/mol.fi katselemassa asuntoja ja töitä syntymäkaupungistani ja kuvitellut löytäväni sekä duunia että saavani lainan; jos asiat sinne suuntaan liikkuvat. Ja sitten tänne tulee kesä, ja yhtäkkiä onkin ihan kiva olla täällä.

Viime kesänä kyllä manailin, että oli taivaalla kuinka paljon auringonpaistetta ja elohopea kolmessakympissä, niin ei se silti mikään onnellisuuden tae ole (kun jotkut Suomessa vaipuu siihen kaamosmasennukseen, musta taas pimeys on jees - voi polttaa kynttilöitä, kaupungin öiset valot, pölyt ja likaiset ikkunat ei näy...).

Turistina saisikin valita Kreikasta juuri ne parhaat palat: huoletonta lojumista, tavernoissa ja rannalla käyntiä, brunaa ja shoppailua ja ah niin ystävällisiä kreikkalaisia ihmisiä. Asukkina pitää taas Kreikka ottaa kokonaisuutena... hyvine ja huonoine puolineen. Ranta löytyy, okei, mut jos olet puoli seiskalta töistä kotona, niin eipä sinne pahemmin ehdi. Viikonloppuna jos yrität rynnätä rannalle muiden työläisten tavoin, juutut ruuhkaan ja rannat ovat tupaten täynnä. Siitä on "huoleton lojuminen" kaukana. Ja ne ystävälliset kreikkalaiset näyttävät toisen luontonsa esim. liikenneruuhkassa käsimerkein tai "kannustushuudoin".

Monesti olen miettinyt millaista olisi asua jossain muualla Kreikassa kuin täällä tukkoisella Attikan niemimaalla. Charlie jo vähän väläyttelikin blogissaan pienen kreikkalaisen paikkakunnan ominaisuuksista. Jatkan edelleen pohdintaa, että mikä maa ja kaupunki olisi se oikea minulle. Ehdotuksia otetaan vastaan! :D

Omistettu minulle

2010-05-12T16:56:00.004+03:00

Tanaan on ollut siita harvinainen paiva, etta olen paassyt hemmottelemaan itseani ja palaamaan siihen "lomafiilikseen" mita Kreikassa voi kokea. Okei, aamulla pesin pyykkia, tiskasin, siivosin kylpparin ja kissan hiekkalaatikon, ja nyt olen koululla palauttamassa ryhmatehtavaa ja menossa luennoille, mut silti on ollut mukava paiva!

Plussaa on heti tietty ilmat, taas lahemmas +30C. Menin kampaajalle aamulla, tyvi raidoitettiin ja oon aika superblondi nyt. Tai en tieda tuntuuko se vaan silta kun edellisesta varjayksesta on jo aikaa, vai oonko nyt liian vaalea oikeasti. Lystin hinnaksi tuli 70e, tosin siihen sisaltyi kahvi, paa- ja kasvo(!!)hieronta ja hiusten tehohoito, jossa jotain ainetta haudottiin paahani lampimalla pyyhkeella. Ei siis paha.

Sen jalkeen kavin vahan shopauttamassa. Naapurustossa on pieni yksityisomisteinen putiikki, johon amerikankreikkalaiset roudaavat rapakon takaa edullisia mallikappaleita/outlet-jamia. Loysin sielta kivan DKNY:n trikoomekon kesaksi - just helppo heittaa niskaan kun ei tarvi miettia yla- ja alaosaa erikseen. Zarasta lahti mukaan leopardikuvioinen huivi. Yritin myos loytaa bikineita, mutta olin unohtanut kuinka traumaattista se on sovitella uima-asuja sovituskoppien kirkkaissa valoissa, jotka ei anna yhtaan armoa kuolemanvalkoisille, kuhmuraisille, muodottomille reisille. Brrrrr. Loysin myos ihanat sandaalit (51e) ja laukun (75e), mutten voinut ostaa niita viela, kun en saisi piilotettua niita nyt kundikaveriltani mihinkaan (kun han hakee minut koululta myohemmin) ja voinut sitten joskus vaittaa etta "namahan on ihan sikavanhat, ostettu joskus sillon Stockan alennusmyynneista".

Etta sellaista taalla tanaan. Mitas sinne kuuluu?

PS. Duunissa tuli yhteydenotto Suomesta, ja vielapa kotikaupungistani! Olen vastaillut heille ihan kickeseissa, toivottavasti saadaan business pelaamaan!

Jytisee

2010-05-11T10:10:00.001+03:00

Tulipa pieni maanjaristys asken, kuulemma 3.9 Richteria. Luulin, etta toimistolla takana istuva kirjanpitaja tahallaan heilutti tuoliani, mutta kun tietokoneen ruutukin alkoi tutista niin tajusin etta syypaa onkin Mother Nature. No, sita kesti ehka kaksi sekunttia ja damages zero. Onneksi :).

Terveisiä lenkkipolulta

2010-05-07T15:25:00.009+03:00

Toivottavasti en nyt "jinxaa" tätä kertomalla, mutta kaikessa hiljaisuudessa olen viime ja tällä viikolla aloittanut kuntoilun. Okei, kyseessä ei ole ehkä samanlaiset minimaraton-juoksut mitä serkkuni vetää Helsingin tihkusateessa kaikkia luonnonvoimia uhmaten, mutta jotain kuitenkin. Olen rampannut läheistä pikkuvuorta ylös ja alas melkein joka päivä. Lenkkarit on punertavat, kiitokset välimerenalueelle tyypilliselle terra rossa -maaperälle.

Ruokailu meni myös remonttiin. On vaikea välttää herkkuja kun asuu yhdessä henkilön kanssa, joka varastoi 6kg jäätelöä pakastimeen ja haluaa napostella aina jotain yömyöhällä. Itse ole jättänyt iltasyömisen pois, karsinut turhia makeita ja panostanut täyttävään aamupalaan. Siten paino on hilautunut sieltä 59kg:sta 57kg:aan Wii Fitin mukaan - tosin tuokin voi olla jotain pelkkää nestetasapainon heilahtelua, koska vaatteet ei tunnu sen löysemmiltä eikä reidet sen treenatuimmilta. :D

Tässäpä tuleekin se mun akilleen kantapää liikunnan suhteen. Turhaudun, kun ei näy tuloksia! Miten siis jatkaa tätä, ettei sorru baklavaan ja Waffle House:n tarjontaan???

Lenkki alkaa puiden varjojen lomasta, mitkä
tarjoavat viilentäviä kohtia matkan varrella.

Vuorella riittää polkuja. Yhteen suuntaan kun katsoo,
niin näkyy vihreää melkein silmän kantamattomiin...

...toisella suunnalla taas loputon talomeri.
Palkinto sille, joka bongaa mun entisen kotitalon tuolta!

Vuoren huipulla on puutönö metsänvartijoille palojen tarkkailua varten.
En ole kyllä koskaan nähnyt ketään siellä. Autolla vuorelle ei pääse,
etteivät tuhopolttajat pääsisivät sitten nopeasti karkuun.

Huipulta näkyy myös Vouliagmenin luksushotelli-resort.

Paluumatkalla tie näyttää vievän suoraan turkoosiin mereen!

Ja tällekin nyppylälle joskus muinoin on myönnetty niitä EU:n tukirahoja.
Muistona siitä tämä kyltti.

Loppu häämöttää, takaisin puiden varjojen lomaan :).

Sujuvaa kreikkaa

2010-05-06T13:54:00.004+03:00

Mistä tietää sen, että vieraan kielen taito on vielä aika auttamaton? No ainakin siitä, jos jännittää puhelimella soittoa esim. Pizza Hutille tai kampajaalle. Tänään loppujen lopuksi sain varattua itselleni ajan kampaajalle puhelimitse, mutta en soittanut ennen kuin paperille olin raapustanut tukisanalistan. Mielestäni kuitenkin "tilasin" oikean palvelun ja aika on ensi viikon ke klo 11. Sitten näkee menikö kaikki oikein! :D

Paniikki iski, kun Pireuksessa sijainnut vakkarikampaamoni vaihtoikin alaa "just for men". Että mulla ei sinne ole enää asiaa raitojeni kanssa. Kiersin sitten lähinaapuruston kampaamoita kysellen hintoja... Pireuksessa sain raidat ja leikkauksen 50e:llä kun täällä taas kaikki pyysivät lähemmäs 100e. Löysin kuitenkin erään pienemmän paikan, nimeltään muuten Pepy, jossa tyviraidat ja leikkaus 65e, joten sinne siis. Ehkä seuraavalla kerralla olisi sitten varaa ottaa raidat ihan latvaan asti :D.

Kukaan ei ole varmaan välttynyt Kreikan viimeisimmiltä uutisilta. Keskustassa sattuu ja tapahtuu, ja valitettavasti ihmishenkiäkin on mennyt. Täällä Ateenan eteläpuolella elämä kuitenkin jatkuu samaa rataa, eikä mielenosoituksista tai molotovin cocktaileista ole tietoakaan paitsi jos avaa telkkarin/radion. Toivottavasti tilanne rauhoittuu pian, vaikkakin Kreikalla on pitkä ja kivinen tie edessä... Lue erään Kreikassa asuvan suomalaisen aatteita mellakoista täältä.

Tämän suomitytön kesä alkoi nyt!

2010-05-03T15:36:00.003+03:00

Tänään julistan, että kesä on täällä. Eikös meille suomalaisille nämä ole selviä kesän merkkejä:

1. Kaupat ovat täynnä tuoreita, makeita mansikoita. Nam!
2. Olkapäät kärähtivät eilisellä kävelyllä.
3. Tapoin juuri hyttysen.
4. Sandaaleissa on kävelty ulkona (ilma sukkia huom!;).
5. Ruukkuun istutettu pinaatti kasvaakin ja vihertää.
6. Jätski alkaa maistua.
7. Kesävaatteet on kaivettu esiin ja aurinkovoiteet ostettu.
8. Partsilla voi istuskella ja lueskella, ja tulee KUUMA.
9. Lenkillä vuoristopolulla tulee KUUMEMPI.

Lukiessani parvekkeella naapuritalon mies heitti: "Ai jaa, nautit juuri siitä ainoasta hyvästä asiasta mikä Kreikassa on jäljellä!". Uumoilevat suurlakot, säästöt, mellakat, velat... Mutta Kreikan kesä on silti Kreikan kesä. Ihan paras.

Sunnuntai in the sun

2010-05-02T18:30:00.004+03:00

Huh hellettä! Täällä päiväsaikaan mittarit ovat jo ihan kesälukemissa, ja ulkona tarkenee t-paidassa ja shortseissa kevyesti. Taidankin siirtää ensiviikon tenttiluvut parvekkeelle, että samalla saisi vähän brunaa kalpeille kintuille ja käsivarsille.

Viikonloppu on mennyt kotoisissa merkeissä, enimmäkseen koulujuttuja puuhatessa. Olenkin tuijotellut ja naputellut niitä nyt sen verran, että vastaan on tullut seinä. Parempi pitää siis vähän taukoa, niin uusia ideoita tulee lisää mieleen. Tarkoituksena on kuitenkin palauttaa kaikki tehtävät ennen Suomen matkaa, jottei matkalla tarvitse valmistautua sitten kuin tentteihin.

Muuten sitten turbulenssia onkin riittänyt, minua on "kohteliaasti" kehotettu muuttamaan takaisin Suomeen kun koulun saan päätökseen. No juu, certain people should be careful what they wish for because they actually might get it. Ja millainenhan huoltajuuskiista Sandysta tulisikaan...?

Vaihtoehtovappu

2010-05-01T11:51:00.001+03:00

Muistan viime vuonna kun tyttöjen kanssa apteekissa keskustelin vapun vietosta. "Täällä Kreikassa 1. toukokuuta, me koristellaan kaikki paikat kukkasilla". En tiennyt miten vastata... vertasin mielessäni kauniita kukkaseppeleitä ja suomalaisen vapun tahmeaa ja huuruista katukuvaa. Mutisin heille vastaukseksi, että vappu Suomessa on hyvin karnevaalimainen ja "people tend to go a bit crazy".

Kyllä, hyvin erilainen meininki siis. Kukkaseppeleet ja niillä koristelu juontaa juurensa siihen, että tähän aikaan vuodesta Kreikan luonto on rehevimmillään ja kukkia on joka paikassa. Suomessa hyvä jos hiirenkorvat pilkottaa? Labour day on siis vapaapäivä täälläkin, ja ihmiset lennättävät leijoja ja käyvät piknikeillä, mutta ei ihan samanlaiseen tyyliin kuin Ullanlinnan vappuilijat. Suomessa väriä vappuun tuodaankin sitten varmaan nimenomaan serpentiinillä ja vappusälällä, kun luonto on vielä niin kurjassa kunnossa.

No, onhan sitä Suomessa vietetty yksi jos toinenkin hauska vappu, vaikka viime vuosina olin enimmäkseen töissä vappupäivänä tuplapalkan takia. Tänä vuonna on ikävä äidin tekemää simaa ja munkkeja. Oli aina jännittävää seurata simapulloja, että koska ne rusinat pomppaavat pintaan ja siman saa korkata.

Tätä et löydä Tjäreborgilta

2010-04-26T20:28:00.004+03:00

Kreikka on pullollaan upeita uimarantoja. Pirstaleiselta rannikolta ja lukuisilta saarilta löytyy tuhansia kilometrejä rantaviivaa, ja matkalle mahtuu Euroopan upeimpia biitsejä - ainakin mitä itse olen nähnyt. Aikaisemmat suosikkini ovat olleet hienohiekkainen Lefkadan saari ja turkoosinsininen Halkidiki, mutta koulussa vinkattiin nyt uudesta paikasta...

Elafonisos-niminen saari, Peloponnesoksen kupeessa. Elafonisos on myös paikka Kreetalla, mutta tämä pikkuinen saari ei ole läheskään yhtä "turistoitunut" - vaikkakin elokuuta sitä kannattaa välttää (Kreikassa elokuussa kaikki paikat on tupaten täynnä paitsi Ateena). Elafonisos on kuulemma idyllinen paikka rauhallisen, leppoisan rantaviikonlopun viettoon; pienellä saarella ei sen enempää tekemistä sitten olekaan.

Antaa kuvien siis puhua puolestaan, itse tekisi mieli lähteä tonne nyt ja heti! :)

Spartasta siis kaakkoon! Ateenasta n. 350km. (Kuva googlemaps)

Simos Beach, Elafonisos.
(Kuva cache.virtualtourist.com)

(Kuva contentwire.com)

Kiinni jäitte!

2010-04-24T18:34:00.005+03:00

Täytynee ehkä antaa jotain propseja Kreikan uudelle hallitukselle, koska he ainakin jollain tasolla yrittävät keräillä veroja budjettivajeen takia, eivätkä ainoastaan istuskele kahvilla. Tosiasia on vain se, että viimeisen 30 vuoden aikana kerääntyneitä mokia ei kyllä pysty hetkessä korjaamaan.

Valtio on valjastanut nyt Google Maps:n yksityisten uima-altaiden ratsaamiseen. Tällä hetkellä Pohjois-Ateenan rikkaat naapurustot on suurimmaksi osaksi syynätty läpi satelliittikuvien avulla. 200 uima-altaasta 10:llä oli lupa, joten loput 190 joutuvat maksamaan sakot ja tietenkin verot. Jotkut ovat yrittäneet selitellä, ettei meidän uima-allas ole uima-allas. Se on metsäpalojen varulta oleva vesitankki. Ei siinä kukaan ui!

Seuraavaksi tarkastellaan sitten Ateenan eteläpuolta. Mielenkiintoista nähdä, jos naapuritalon lääkäriperhe hankkii nopeasti pressun luvattoman altaansa päälle. Tai ai niin, ehkä sekin on pelkkä vesitankki. :)

Onkohan kuvan uima-altailla luvat kunnossa?
(Kuva googlemaps)

Unia, veroja, tenttejä...

2010-04-23T12:47:00.005+03:00

Näin viime yönä ehkä kolmatta kertaa unta siitä, että palasin vanhan työpaikkani palkkalistoille. Helsinki oli muuttunut myös sen verran, että Töölön kodistani pääsin suoraan ja nopeasti Oopperan metroasemalta työpaikalle. Mitähän vuotta siis elettiin? :)

Kreikassa on taas ollut lakkoja pitkin viikkoa liittyen tiedätte kyllä mihin. Mm. paikalliset kioskit eli "peripterot" olivat lakossa sen takia, etteivät he halua ottaa käyttöön kassakoneita, vaikka valtio siihen patistaa. Sitten kun pitäisi näes alkaa tekemään kuitteja, ja yrittäjä ei saisi yhtä paljon pimeää tuloa. Voi kyynel.

Mehän ei veroja makseta!
(Kuva west-crete.com)

Veroista puheenollen, missä viipyy mun veroehdotus? Älkää vaan sanoko, että se on lähetetty vanhaan osoitteeseen (jossa postini pöllitään) vaikka olen Väestörekisterille sen kahdesti päivittänyt, kerran netissä ja kerran faksilla... Jos näin on, niin Suomen valtio saa kyllä minulta sapiskaa vaikka on muka edelläkävijä sähköisissä palveluissa jne.

Taloussanomissa oli juttu bensanhinnasta, että se on Suomessa (kaikkien bonuskorttietuja yms. jälkeen) suunnilleen saman hintaista kuin Kreikassa. Kreikkalaisilla bensa-asemilla on vielä kuitenkin yksi säästökeino taskussaan, nimittäin automaattien asentaminen ja siten henkilökunnan vähentäminen. Täällä ei siis edelleenkään anneta meidän tankata autoja itse!

Huomenna on luvassa International Purchasing Systems -kurssin tentti, aiheena mm. business environment factors, reasons & problems & solutions in international purchasing, how purchasing adds value to an organization, towards sustainable supply chains ja critically discuss advantages/disadvantages of single/multisourcing (jee muistin kaikki annetut aihealueet!). Takaisin kirjojen ja lippulappusten ääreen siis!

Liikunnan iloa

2010-04-22T15:01:00.005+03:00

Jälleenpä yksi EU-tutkimus, jonka tuloksista olen täysin samaa mieltä: EU:n ahkerimmat liikkujat löytyvät Pohjoismaista ja Irlannista kun taas toinen ääripää löytyy Italiasta, Bulgariasta ja tietenkin siis Kreikasta, missä 3% ilmoittaa harrastavansa säännöllisesti liikuntaa.

No joo, haloo. Kuinka monesti olenkaan täällä manannut sitä, että koko maa on autojen valtakuntaa? Puistoja tai lenkkipolkuja on niukasti, hyötyliikunta nollassa. Se vaatii kekseliäisyyttä ja valkoisia valheita, että jalkaisin täällä pääsee liikenteeseen ("ei, en halua kiitos autoa nyt ottaa koululle, kun siellä on mahdoton pysäköidä" tai "autoni hajosi ja siksi olen ruokakaupassa jalkaisin"). Ja onkohan kreikan kielessä edes sanaa monitoimitalo/halli?

Yksi asia mitä fiilistelen kunnolla, kun toukokuussa pääsen Suomeen on visiitti kotikaupunkiini. Ei liikenneruuhkia Ateenan mittakaavassa, ihana lenkkipolku järven ympäri, kunnolliset jalkakäytävät ja apostolin kyydillä pääsee kätevästi sekä keskustaan että luonnon helmaan. Ne ovat oikeasti sellaisia asioita mitä kaipaan, myös Helsingistä.

Tiistaina muuten eräs tuntematon ihminen pysäytti minut Starbucksissa ja uteli, josko kenkäni (eli ne Reebokin EasyTonet mitkä oli jalassa) "tekevät työnsä". Omituista tässä on se, että kysyjä oli mies ja ne kengät on suunnattu naisille, ja myös se, että joku ylipäätään huomaa jonkun toisen kengät. Totesin hänelle, että EasyToneilla on hieman haastellisempaa kävellä, ja jos niillä vie askeleen loppuun asti (eikä tepastele kuin uimaräpylöillä), niin tuntuu se liikuttavan ahterilihasta enemmän. Mutta eivät ne kenkähyllyssä tietenkään ketään kiinteytä, kävellä siis pitää. Ko. kengät ovat vissiin jonkinlainen kevään hitti täällä, koska poikakaverini kertoi nähneensä niitä muillakin kuin minulla ja telkkarissa pyörii ahkerasti EasyTone-mainokset.

Aurinko on alkanut myös paistamaan toden teolla, joten oli aika ostaa jotain tuhdimpaa voidetta naaman suojaksi jokapäiväiseen käyttöön. Nykyisissä rasvoissani kun ei ollut kuin 4 tai 15 suojakerrointa. Kiertelin ja kaartelin kaupassa, kunnes ostin vihdoin Avenen Cleanance-sarjaan (eli anti-finni) kuuluvan 30SPF:n kasvovoiteen. 50-suojakertoimiset kasvovoiteet ovat yleensä tosi paksuja ja liisterimäisiä, imeytyvät huonosti ja jättävät naaman valkoiseksi. Tämä Avenen voide kuitenkin imeytyy nopeasti, jättää kuulaan mutta mattaisen pinnan ja hillitsee talin eritystä. Suosittelen! Huomattava on kuitenkin se, että biitsille kun lähtee tarkoituksella paahtamaan, on naamaan parempi iskeä se 50-voide. Muuten saa parin vuoden päästä katsella peilistä syventyneitä uurteita ja pigmenttihäiriöitä.

Apteekissa jo tutuksi tullut merkki. Kannattaa tutustua!
(Kuva www.avene.fi)

Lekurikierros

2010-04-21T12:26:00.000+03:00

Mun hedarit sit äityi maanantaina sille asteelle, että olin oksennus kurkussa toimistossa ja hapuilin arskoja päähän. Mentiin sitten käymään yleislääkärillä (kreikaksi muuten pathologos, eli patologi, joka muissa kielissä tarkoittaa jotain ihan muuta;). Hän totesi saman minkä tiesinkin, eli verenpaine koholla. Neurologisia ongelmia ei, mutta kaula näyttää hieman turvonneelta. Lääkäri kirjoitti lähetteen verikokeisiin, jossa mitattiin ties mitä, including kilpirauhashormonitasot.

Ja tuomio on? Ei mitään vialla. Taitaa olla vika siis korvien välissä?!

En ole koskaan Kreikassa käynyt kunnallisissa sairaaloissa tai lääkäreissä. Vaikkakin kuulun KELAn piiriin opiskelujen ajan ja EU:n kautta hoidon pitäisi jotenkin järjestyä, on täällä aina menty yksityisille. Niitä kun täällä on joka paikassa ja paljon; ja (pimeät) tarjotut palvelut eivät edes maksa paljoa. Lääkärivisiitti maksoi nyt 40e, kattavat verikokeet 78e. Hammaslääkärissä olen maksanut peruspuhdistuksesta 40e. Ja mikä on maininnan arvoista on se, että

-koska yksityisiä miniklinikoita on tiheässä, saa tapaamisen aina samalle päivälle. Usein jopa ilman ajanvarausta, kunhan ilmaantuu paikalle.
-verikokeessa kun kävin aamulla klo 10, tulokset olivat samana päivänä valmiina klo 18. Kaikki tapahtuu siis nopeammin! Suomessa saa yksityisellekin sektorille jonottaa ja odottaa, täällä ei.

Kreikassa pysyy siis helposti terveenä ja saa palvelua nopeasti, jos siis taskunpohjalta löytyy tuohta.

Mannerlaatat liikkeellä

2010-04-20T14:09:00.004+03:00

Olen tässä koko alkuvuoden seurannut pelonsekaisin tuntein kun suuria maanjäristyksiä näyttää olevan ympäri maailmaa. Ensin Haitin katastrofi, sitten Chile, Kiinassa nyt hiljattain ja Islannissakin purkautui tulivuori. Mannerlaatat ovat siis liikekannalla ja Kreikkahan sijaitsee hyvinkin seismisellä alueella. Esim. Santorinin saari on edelleen "aktiivinen" tulivuori, vaikkakin viimeiset havainnot ovat 1940-luvulta. Jos maapallo on siis eloisassa tilassa, niin järiseeköhän täälläkin kohta?

Santorini on yksi Kreikan vulkaanisimmista alueista. Hedelmällinen
maaperä on kautta aikojen kuitenkin houkutellut ihmisasutusta
tulivuorten läheisyyteen. (Kuva elcivics.com)

Ateenan viimeisin suuri maanjäristys tapahtui vuonna 1999 6.0 Richterin voimakkuudella. Vain 15 sekunttia kestäneen tärinän jälkeen 143 ihmistä kuoli, 1600 loukkaantui ja noin 50 000 ihmistä jäi kodittomaksi. Vahinkoja aiheutui biljoonien eurojen edestä.

Olen kuullut tarinoita tuosta maanjäristyksestä, kuinka parkettilattia aaltoili kuin meri konsanaan, ja ihmiset ryntäilivät kadulle paniikissa. Järistyksen jälkeen naapurimaa Turkki tarjosi Kreikalle paljon apua, joten osittain se iänikuinen sotakirves on jo haudattu.

Omalle kohdalle Kreikassa on sattunut maanjäristys kerran. Olin katsomassa leffaa, kun tuntui siltä, että joku olisi ravistellut sohvaa. Käännyin taakse katsomaan, että kuka siellä on, mutta se olikin maa joka järisi.

Mitä siis tehdä, jos maanjäristys osuu kohdalle? Jos olet sisätiloissa, hakeudu jykevän kalusteen (esim. toimistopöytä) alle suojaan, tai esim. ovi aukon alle. Ikkunoista kannattaa pysyä kaukana. Hissiä ei tietenkään saisi käyttää, ja jos talo näyttää romahtavan, kannattaa mennä ylimpään kerrokseen jos mahdollista. Siten romahduksen jälkeen jää mahdollisimman "pinnalle" eikä koko talon massan alle. Ulkona kannattaa hakeutua aukiolle, ja pysytellä kaukana rakennuksista ja sähköjohdoista.

Vuoden 1999 järistyksen aftermath.
(Kuva world-housing.net)

Jäätelöä!

2010-04-16T20:07:00.002+03:00

Kevään ja kesän varmin merkki on se, että jätski alkaa taas maistua. Toisin kuin Suomessa, Kreikassa jäätelömenekki on alhainen talvisin, mutta kesäisin jätskibaarit kuhisevat ja tarjoavat viilentäviä annoksia kuuman päivän kunniaksi.

Satun jakamaan huushollin jäätelöfriikin kanssa. Hänen kanssaan on koluttu ties mitä jätskimestaa läpi Jenkeissä, Italiassa, Espanjassa... ja myös täällä Kreikassa. Erään kerran Loutrakissa käydessä pysähdyimme hakemaan jädet tienpäälle, ja hän sattui hullantumaan kyseisen paikan kastanjajäätelöön. Nyttemmin kävi ilmi, että "Zenith":illä on myös liike Ateenan keskustassa, joten tämä jäätelöhullu ajoi sinne (n. 20km/suunta), osti 6kg jäätelöä (78e) ja onnistui kuin onnistuikin tunkemaan ne meidän minipakkaseen. Eli mitähän täällä syödään seuraavat pari viikkoa?

Omat lempijätskimerkit on muuten nämä :)

1. Häagen Dazs
2. Bluebell
3. Creole Creamery
4. Ben & Jerry's
5. Zenith

Sorry Valio, niiden maut on vaan jo niin nähty ja kulahtaneet, et just tarvii jotain kastanjaa, taikinanpaloja tai vaahtokarkkeja höystämään jäätelöitä!

Piskuinen Zenith Ateenan keskustassa.

Paineet kaakossa

2010-04-15T20:15:00.002+03:00

Ikävä aloittaa taas marmattamalla, mutta minkäs luonnolleni voin. Päätä on särkenyt jo nyt neljättä päivää putkeen. Kävin mittaamassa verenpaineen, lukemat 136/80 eli ei mitenkään ihanteelliset näinkin nuorelle typykälle :P. Mitenhän sen sais laskemaan, työntekoa vähentämällä? Ja tosta päänsärystä eroon?

Koulu (=lähiopetus) on taas alkanut pitkän pääsiäisloman jälkeen, ja täyttä höyryä jatketaan. Logistiikka-kurssin ryhmätehtävä on osoittautunut sellaiseksi riesaksi, että kun se on ohi, päätettiin kurssikaverin kanssa sitä jotenkin juhlistaa. Ikuisuusprokkis, mut onneks deadline on deadline eli joskus senkin on päätyttävä!

Ensimmäiset uskaliaat ovat jo varanneet lennot kesäksi Ateenaan, milloin Kreikka on tietenkin parhaillaan! En malta odottaa, että ex-työkaveri pyyhältää tänne seuraksi ja piristään mieltä - toivottavasti hänellä on myös sama fiilis :D. Mun toukokuisen Suomen-matkan detaljitkin ovat alkaneet hahmottumaan, enkä malta odottaa... Tampereella majoitun kaverin luo, ja häihin mut ehostaa myöskin vanha koulukaveri. Joten oikein ihana trip down the memorylane, höystettynä tietenkin Bryan Adamsin keikalla, häillä ja yöttömillä öillä :D!

Viikonloppu menee taas koulussa, ja sunnuntaina saattaa olla tiedossa päiväreissu Rhodokselle kissoja noutamaan. Ei tosin itselle, vaan firman vuoksi. Nyt lähden morjestaan uutta kaveriani: Comedy Central - roima annos hyviä tv-sarjoja satelliittilautaselta :).

Kreikkalainen naimakauppa

2010-04-12T21:09:00.010+03:00

Eilen olin ensimmäistä (tai ensimmäinen ja 1/2 osa) kertaa kreikkalaisissa häissä. Vaikka tähän rakkauden seremoniaan sisältyy paljon kansainvälisiä piirteitä, erosivat häät suomalaisesta tapakulttuurista ja uskonnosta aika paljon.

Ensinnäkin kreikkalaiset häät ovat yleensä väkeä täynnä. Kuulin eilen, kun väki kuiskutteli näiden häiden olevan pienet, vaikka vieraita juhlapaikalla oli n. 90. Eräs pari kaakatti ääneen, että heidän häissä oli vieraita 450. Kirkkoon vieraiksi saakin tulla lähes kuka vaan: sinne on voitu kutsua vaikka naapurin tädin kissan kämppäkaveri, kun taas juhlapaikalle lähtevät yleensä kutsutut kutsutut henkilöt. Itsekin olen ollut ns. "kirkkovieraana" aikaisemmin, kun pohjois-Kreikassa tutut sanoivat "hei lähtekää häihin", ja siltä seisomalta mentiin sitten tennareissa ja farkuissa katsomaan täysin tuntemattomien ihmisten sormustenvaihtoa.

Morsianta odoteltiin porukalla ulkona, ainoastaan pappi oli valmiiksi sisällä. Kun päivän kaunotar vihdoin kurvasi paikalle (autossa myös hänen vanhempansa), saatteli isä hänet kirkon portaille ja luovutti siellä sulhaselle. Sitten kaikista räpsittiin kuvia (paikalla oli koko ajan myös hääparin palkkaama valokuvaaja ja videokuvaaja), ja sen jälkeen pari asteli kirkkoon sisään ja me vieraat seurasimme perässä. Kirkko on periaatteessa ilmainen käyttää, mutta tapana on aina antaa joku lahjoitus kirkolle joka menee jo sitten melkein vuokrasta :P.

Ensimmäisen shokin sain tässä vaiheessa, kun omaa suosikkikohtaani ei tullut: mitä, eikö täällä ole häämarssia? Sen jälkeen mietinkin, etten koskaan ole nähnyt kreikkalaisissa kirkoissa urkuja, joten se ei taida kuulua tähän maahan. Kanttorin tyttärentyttärenä miellän kyllä aina kirkot ja urut yhteen.

Ja tässä toinen shokki, kirkossa oikeasti luki seinällä "miesten paikat" eräässä osassa! Toivottavasti on joku muinaisjäänne...

Noh, pari nousi sitten alttarille JA sinne meni myös molempien vanhemmat ja sisarukset - ai että miten niinkun perhekeskeinen kulttuuri kun vihkivalatkin vaihdetaan mamman viekussa? Vieraat valuivat myös kirkonpenkeille, jotka olivat kyllä yhtä epämukavat istua kuin Suomessakin ;).

Suomalainen vihkiseremonia on hiiren hiljainen, kaikki kuuntelevat pappia ja aukaisevat suunsa joko a) sanoakseen tahdon, b) laulaakseen virttä. Kreikkalaisessa kirkossa ei laulettu, eikä kukaan tainnut sanoa tahdon, mutta vieraat supattelivat ja liikuskelivat ympäri kirkkoa jutellen toisilleen, puolella silmällä seuraten seremoniaa. Pappi (ja hänen back-up saarnaaja) hoitivat "laulamisen" mikkiin, mutta se kuulosti enemmän joikaamiselta.

Kreikkalaiseen vihkiseremoniaan kuuluu oleellisesti "kruunut", jotka edustavat vastaanotettua Jumalan loistoa ja kunniaa. Nämä kruunut ovat kaksi renkulaa, jotka on yhdistetty silkkinauhalla toisiinsa (=liitto), ja niitä veivataan ees taas pariskunnan pään päällä kirkossa. Sen jälkeen pariskunta papin johdolla ottavaa ensimmäiset askeleensa avioparina ja kiertävät pöydän ympäri kolmesti. Näin myös raamatun suutelemista, ja viiniäkin juotiin samasta kupista.

Kun tämä oli ohi, pari meni ensiksi ulos kirkkopihalle ja vieraat perässä. Kirkossa vieraille annettiin riisipussukat, jota ulkona myöhemmin heitettiin. Ulkona kaikki kävivät antamassa poskisuudelmat ja onnittelut tuoreelle parille ja heidän perheilleen, ja saivat myös "bonbonieran", eli tylliin pakatun makeismuistiaisen.

Sen jälkeen lähdettiin juhlapaikalle, jossa ensimmäiseksi leikattiin kakku (vaikkei sitä syötykään saman tien), kaapin paikkaa ei päätetty. Sitten oli vuorossa illastamista, ja näissä häissä ei ainakaan kukaan pitänyt puhetta, kimppua tai sukkanauhaa ei heitetty, morsiamen ryöstöä tms. ei pelattu. Iltaa tanssittiin varmaan meidän lähtömme jälkeen vielä pitkään, tanssin aloitti hääpari, jonka jälkeen vedettiin ainakin tunti perinteisiä kreikkalaisia rivi/rinkitansseja.

Naimisiinmenoon liittyy myös paljon muita traditioita täällä, joita kaikki eivät kyllä ehkä enää noudata. Äidillä on esim. tapana kerätä vuosi ennen hääpäivää myötäjäisiä pyyhkeiden, lakanoiden yms. muodossa, että morsian voi aloittaa sitten oikean (koti)rouvan elämän - ja koska pariskunnat ei välttämättä ole asuneet yhdessä ennen liittoaan joten heillä ei ole näitä tarvikkeita! Ne sitten sijoitetaan hääsängylle, jonne myös sukulaiset heittelevät avokätisesti rahaa. Joskus häissä vieraat myös kiinnittävät neuloilla seteleitä sulhasen pukuun.

Apteekissa aikoinaan kuulin, kun eräs tyttö voivotteli päässeensä kaasoksi. Se tietää rahanmenoa. Kaaso, yhdessä bestmänin kanssa kustantaa esim. kirkkokukat ja koristelun, "bonbonierat" ja vihkikruunut. Kreikassa pidetään myös sormuksia minun mielestä väärissä käsissä. Miehillä vihkisormus on oikeassa nimettömässä, naisilla kihlasormus vasemmassa ja sen jälkeen yksi vasemmassa ja yksi oikeassa (tosin eri versioitakin olen nähnyt).

Minä jäin kuitenkin eniten kaipaamaan urkumusaa ja niitä kaikkia hääleikkejä, joten Suomen suvessa vietetyt kesähäät on paremmat (onneksi kohta on sellaisetkin edessä!). Kreikkalaiset häät ovat myös kalliit järkätä, koska vieraita on paljon ja ihmiset haluavat nykyään prameilla. Vieraiden lahjojen/rahalahjoitusten pitäisi myös olla sitten saman tasoiset ja niitä ei tietenkään kätevästi siirretä nettipankilla parin antamalle tilinumerolle vaan annetaan käteisenä!

Agenda viikonlopulle

2010-04-09T19:11:00.002+03:00

Perjantain tuli, vihdoin! Olen ollut joka päivä toimistolla auttelemassa, joten kouluhommat ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Aion siis omistaa koko lauantain Power Pointtien ja muun mukava väsäämiseen. Sunnuntaina on luvassa poikakaverini tuttavan häät - joista raportoin sitten myöhemmin yksityiskohtaisemmin :). Sunnuntaina on myös tarkoitus pelata paikallista Jokeria, luvassa olisi 15 000 000 euroa.

Koska liikunta ja kuntoilu on taas jäänyt vähemmälle, ja Wii Fit ilmoitti minun painavan 59kg, päätin (taas), että jotain asialle on tehtävä. Niinpä testikävin ruokakaupassa jalkaisin eilen. Täytyy sanoa, että ikävä tulee Suomea ja Helsinkiä, kun siellä pystyi helposti yhdistämään jonkun homman ja hyötyliikunnan.

Eilen iskin siis repun selkään ja lähdin puikkelehtimaan läheiseen kauppaan. Jalkakäytävää löytyi melkein koko kävelymatkalta (mikä on harvinaista Kreikassa), mutta tietenkin autot ovat parkkeeranneet eteen. Kaupassa taas sain hyvin outoa katseita, kun lastasin ostokset reppuun ja heitin sen selkään... Teki mieli heittää valkoinen valhe, että auto hajosi, ja sen takia olen apostolin kyydillä tullut - sen verran kummaksuen ihmiset katsoivat. Puhumattakaan myymälävartijasta joka muka huomaamattomasti seurasi minua ympäriinsä, se luuli varmaan, että aion varastaa ruoat sullomalla ne reppuun :).

Itsemurhan paikka

2010-04-07T20:32:00.004+03:00

Noin 80km Ateenasta etelään, Attikan niemimaan kärjessä sijaitsee Sounio. Aikoinaan antiikin kreikkalaiset rakensivat sinne temppelin merenjumala Poseidonin kunniaksi. Nykyäänkin turistit kokoontuvat samaiselle kielekkeelle vierailemaan temppelin raunioissa, ihailemaan kaunista merinäköalaa ja erityisesti auringonnlaskua. Sounioon pääsee Ateenasta helposti bussilla n. tunnissa, tosin kiemurainen (mutta kaunis) rantatie ei välttämättä sovi herkkävatsaisille.

Tähän kallion kielekkeeseen yhdistetään myös yksi Kreikan mytologian tapahtuma. Antiikin aikoina Minotaurus riehui Kreetan-saarella, ja jokaisen kreikkalaisen kaupunkikuningaskunnan piti lähettää kuninkaan poika tämän hirviön tappoon. Ateenankin kuningas Aegeus lähetti poikansa Theseuksen, ja esitti hänelle pyynnön: jos poika saisi tapettua Minotauruksen, hänen tulisi vaihtaa veneensä purjeet valkoisiksi, että kuningas tietäisi hänen selvinneen hengissä laivan lähestyessä taas kotia.

Theseus lähti taistoon, ja sai surmattua Minotauruksen. Voitosta iloisena ja juhlinnan huumassa hän unohti kuitenkin vaihtaa veneensä purjeet. Mustat purjeet nähdessään kuningas Aegeus murtui täysin luullen poikansa kuolleen, että hyppäsi omaan kuolemaansa Sounion kallion kielekkeeltä. Siitäpä saikin tämä vesialue sitten nimensä: Aegean meri.

Täällä palvottiin Poseidonia.

Linnulla samoja ajatuksia kuin Kuningas Aegeuksella? :)

Olispa jo kesä...

Kreikan meri kauneimmillaan!

Sitä sun tätä

2010-04-06T19:20:00.004+03:00

Huh, onpa ollut taas vaikea koota ajatuksia sen jälkeen kun Suomivieras lähti. Vanhat ajatukset ja tunteet pulpahtavat pintaan, kun ei pyörikään yksin täällä omassa pienessä piirissään, vaan saa muistutksen siitä, että elämä jatkuu Suomessakin - ilman minua. Muille tutuille/sukulaisille, jotka suunnittelevat visiittiä luokseni, annan pari vinkkiä:

*Viivy vähintään viikko. Vanha sanonta, että vieraat ja kala alkavat haisemaan kolmantena päivänä ei pidä paikkaansa.
*Älä valitse lähtöpäiväksi mitään merkkipäivää (synttäriä tms.) koska pilaan juhlatunnelman itkemällä lähestyvää ikävää.
*Jos mahdollista, valitse paluulento aamuksi, niin en kerkeä koko lähtöpäivää murehtimaan ja laskemaan muidenkin mielialaa. :D

Ja arvatkaahan mikä ikuinen riesa palasi viime yönä kiusaamaan? HYTTYSET. Kyllä, nyt jo. Niitä oli makuuhuoneessa useampi kappale, ja huonosti nukutun yön jälkeen heräsin aamulla kolme pattia naamassa ja yksi kädessä. Jos oikein muistan, niin hyttyset kuolivat täällä marraskuussa, joten tästä voinee päätellä hyttyssesongin kestävän n. 8kk. Jee! Pääsiäisenä minua ehti myös jo pistään ampiainen, joten hyönteisten ruokana täällä mennään...

Viime viikolla pyörähdin Pireuksessa, ja huomasin kauhukseni vakkarikampaajani menneen kiinni. Tai ainakin tekstit ja kuvat ulkona olivat muuttuneet - paikalla oli miesten parturi. Mistähän ihmeestä sitä nyt löytäsi yhtä hyvätasoisen ja edullisen paikan raidoittamaan tuota viiden sentin juurikasvua? Vinkkejä anyone?

PS. Ulkona elävä pihakissamme "Peppi" on sitten päättänyt valita pinaatinkasvatusruukkuni makuupaikakseen (ja ties mitä sinne myllää...). Taitaa jäädä siis sato korjaamatta!

Pistaasisaari

2010-04-05T18:33:00.008+03:00

Olen huomannut erään toistuvan ilmiön aina, kun saan vieraita Suomesta: yritämme viedä heitä aina Ateenan ulkopuolelle. Jos keskustan pakolliset nähtävyydet on jo tsekattu aikaisemmalla visiitillä, ei kenelläkään ole enää hinkua sinne.

Pääsiäisen aikana vietiin siis äippä Ateenan edustalla sijaistsevalle Aeginan saarelle. Sinne pääsee näppärästi Pireuksesta joko pikaveneellä (n. 30min) tai hitaammalla paatilla (n. tunti). Lippu pikaveneellä maksoi reilut 20 euroa meno-paluu.

Aegina on mielestäni täydellinen get-away ja päiväretki paeta Ateenan ruuhkia, ihmismassoja ja saasteita. Ilma on saarella heti puhtaampaa ja tunnelmalliset kujat niin kapeita, etteivät autot mahdu sinne. Hevosvossikat kilkattavat kadulla ja tuoreet mustekalat kuivavat rantatavernojen edustalla. Ihanaa saaritunnelmaa siis! Aeginalla on myös säilynyt paljon vanhoja rakennuksia, joiden alakerroissa kukoistavat nyt omalaatuiset pienet vaate- ja lahjatavaraputiikit.

Nähtävyyksiä Aeginalla on mm. Apollon temppelin rauniot; tosin jäljellä ei ole enää kuin yksi pystyssä seisova pylväs ja epämääräisiä kiviröykkiöitä. Saarella on myös useita luostareita. Joihinkin nähtävyyksiin voi kävellä satamasta, mutta bussilla pääsee myös helposti taksilla tai bussilla ajeleen kauemmaksikin.

Aeginalla kasvaa paljon pistaasipuita, joten joka kulmalla myydään tietenkin paikallisesti tuotettuja pistaasipähkinöitä. Kilohinta pyörii n. 6 eurossa, mutta pähkinät ovat nätisti pakattuja ja on kiva tukea paikallisia pientuottajia.

Pireuksesta lähtee n. tunnin välein paatteja Aeginalle.

Saarella voi ihailla perinteisiä puisia kalatusveneitä...

...tai miljoonien eurojen arvoisia jahteja.

Eräs lukuisista tavernoista, jonka vieressä oli mauste/pähkinäputiikki.

Ruoka on varmasti tuoretta!

Muistomerkki antiikin ajoista.

Pääsiäispimennos

2010-04-04T18:48:00.006+03:00

Blogi lähti pääsiäislomalle, kun sain äipän vieraaksi Suomesta. Siksi en ole ennättänyt tänne jauhamaan kummempia, mutta tuskin kenellekään tuli ikävä :).

Emme ole viettäneet pääsiäistä kovin perinteisin kreikkalaismenoin. Esim. kirkkoon ei menty kertaakaan, ja paastota ei tainnut kukaan. Kaikille muille pääsiäinen on kuitenkin iso juttu täällä. Sitä valmistellaan hartaudella, lapsille ostellaan lahjoja kuin jouluna konsanaan, työntekijät saavat tuplapalkan juhlan kunniaksi, naiset käyvät kampaajalla...

Tämä viikko on siis ollut "megali evdomada" eli iso viikko, jonka varrelle on mahtunut ties mitä häppeninkiä. Pitkänä perjantaina papit valmistelevat kukilla koristellun ornamentin, jota illalla kannetaan ulkona ja kansa vaeltaa perässä. Se symboloi Kristuksen hautaa. Kaikki kirkot, kodit ja julkiset rakennukset laskevat myös lippunsa puolitankoon surun merkiksi.

Lauantaina on taas pyhän tulen vuoro, joka sytytetään Israelissa ja lennätetään koneella Kreikkaan. Ihmiset kokoontuvat kirkkoihin kynttilät mukanaan. Porukkaa voi olla jopa niin paljon, että kaikki eivät mahdu sisään. Keskiyöllä pappi julkistaa että "Kristus on ylösnoussut", ja kaikki sytyttävät kynttilänsä pyhällä tulella. Lapset alkavat paukutella papatteja ja muita pikkuraketteja juhlan kunniaksi. Paastoaminen päättyy keskiyöhön.

Sunnuntaina (eli tänään) perheet ja suvut kokoontuvat syömään lammasta ja muita pääsiäisherkkuja. Ruokaa on paljon ja sitä jää aina yli (vertaa Suomen jouluun). Sunnuntaina leikitään myös keitetyillä kananmunilla, jotka on värjätty punaiseksi. Ne kolautetaan vieruskaverin kanssa yhteen, ja se, jonka kananmuna säilyy ehjänä, "voittaa" ja saa syödä kananmunan ja on tietenkin onnekas loppuvuoden. Itse hävisin tänään.

Suomessa toivotellaan yleensä "Hyvää pääsiäistä", kun taas Kreikassa toivotuksia riittää. Pitkin viikkoa voi ihmisille sanoa "Kalo Pascha" (hyvää pääsiästä) tai Kali Anastasi (hyvää ylösnousua). Sunnuntaina toivotellaan sitten "Chronnia Polla" (useita vuosia) ja "Christos Anesti" eli Kristus ylösnousi.

Takana näkyvää "kukkalaitetta" kannetaan pitkänä perjantaina.
(Kuva 2.bp.blogspot.com)

Lukuisat kynttilät ovat kaunis näky pimeässä lauantaiyössä.
(Kuva holidaycorfu.org)

Värjätyt kananmunat ja taustalla pääsiäismakea "tsoureki",
joka muistuttaa suomalaista pullapitkoa.
(Kuva souvlakiforthesoul.com)

Vkonlopun valokuvakisa

2010-03-30T15:51:00.009+03:00

Viime sunnuntaina oli taas kaunis päivä, mutta hyvin tuulista. Kahvittelu merenrannalla siis ei vaikuttanut hyvältä idealta, joten lähdettiinkin sitten Ateenan keskustaan kävelylle. Molemmilla sattui olemaan oma kamera (mulla pinkki taskuversio, hänellä semijärjestelmä) mukana, joten poikakaverini keksi, että pidetään valokuvakisa. Ideana oli siis räpsiä kuvia mistä vaan.

Huomasin keskittyväni rakennuksiin ja yksityiskohtiin, kun taas poikakaverini kuvasi mieluummin maisemia/"the big picture" ja ihmisiä. Mielestäni rajaamalla sai parempia kuvia Ateenan suttuisesta keskustasta... kerjäläisen/graffitin/roskakasan yms. epäviehättävän pystyi jättämään pois. Tässä siis mun keräämääni kuvasatoa Glyfadasta, Monastirakista ja Plakasta. Voittajakuvan valitsimme yksimielisesti ja se ihan viimeisenä. Onko se myös sinun mielestäsi paras (kuvat saa klikkaamalla isonnettua)? :)

PS. Nyt tekis hirveesti mieli lähtee kuvaileen Kaivarin/Eiran/Töölön/Krunikan vanhojen talojen yksityiskohtia..!

Ruokaostoksilla

2010-03-28T10:45:00.004+03:00

Kuka on jo tajunnut sen, että multa alkaa loppumaan jutut kesken? No, onhan tänne jo yli 110 tekstiä kirjoiteltu, ja kaltaiseni drama queen löytää kyllä aina tikusta asiaa :).

Nytpä ajattelinkin sitten kirjoitella miten ruokashoppailu täällä eroaa Suomesta. Ihan ensinnäkin, supermarketeissa on Kreikassa paljon enemmän henkilökuntaa. Tämä johtuu siitä, että asiakasta todella palvellaan. Suurimassa osassa ruokakaupoista vihanneksia ja hedelmiä ei punnita itse, vaan paikalla on vaakaneiti joka hoitaa asian puolestasi, tai sitten ne punnitaan kassalla. Ruokakassejasi yleensä tulee myös joku auttamaan pakkaamaan, jos ostoksia on paljon.

Kreikkalaisessa ruokakaupassa etnisten elintarvikkeiden valikoima on aika suppea. Esim. haaveilemani taco/tortilla-illallisen järkkäämiseen pitäisi kyllä metsästää guacamolea ja jauhelihamaustetta. Myöskin mikroruoat ovat lähes olemattomia täällä. Valmispakattua ruokia on kyllä, mutte ne ovat useimmiten tuoreita. Mikrohampurilaista tai lihapullat&perunamuusi-annoksia en ole nähnyt missään.

Mielestäni Kreikassa on myös enemmän tarjontaa luomuruoista. Jopa pienemmissä supermarketeissa on aina kokonainen hyllykkö omistettuna luomuriisille yms. tuotteille. Ehkä tämä on Suomessa muuttunut jo, mutta ainakaan vuosi sitten ne eivät pistäneet minun silmääni.

Leivän ja muiden baakelsien ostaminen on Kreikassa on (onneksi) vielä keskittynyt leipomoihin. Siksi leipätarjonta kaupoissa on suppeampi kuin Suomessa, mutta leipomoissa sitäkin kattavampi ja tuoreempi. Kreikassa on myös vielä liha- ja kalakauppoja erikseen, mutta nämä voivat olla katoava luonnonvara jos historialla on yhtään tapana toistaa itseään.

Vaikka Kreikassa olisi enemmän luomutuotteita tarjolla, Suomessa on enemmän taas rasvattomia/vähärasvaisia tuotteita. Kreikkalaisille "diet-maito" on 1,5%, kun taas täysin rasvatonta lehmänmaitoa saa etsiä ja usein se on paljon kalliimpaa. Sama pätee raejuustoon ja juustoihin, hyvin vähärasvaisia tuotteita ei ole tarjolla. Minimissä rasvaa on aina se 2%. Jogurteista sen verran, että kreikkalaiset pitävät vielä enemmän maustamattomasta jogurtista, mikä Suomessa tunnetaan ehkä paremmin bulgarianjogurttina. Niitä löytyy siis hyllyistä pilvin pimein, mutta maustettuja on vähemmän - Suomessa taas päin vastoin.

Ja sitten tietenkin useimpia suomalaisturisteja kiinnostava pointti: kreikkalaisista ruokakaupoista löytyy bissen lisäksi myös viinejä ja viinaksia. Siiderikulttuuri ei täällä kuitenkaan kukoista yhtä lailla kuin Suomessa, enkä lonkeroitakaan ole nähnyt myytävän missään.

Lopuksi vähän hintoja - onko Kreikassa enää huomattavasti halvempaa kuin Suomessa (ruokakorin sisältöä ei saa arvostella:)?

4 kpl luomukananmunia: 2,65e
Paahtoleipä: 2,68e
Soijamaito: 2,70e
Tomaatti kg: 1,18e
Punasipuli kg: 0,80e
Minikurkku kg: 1,48e
Banaani kg: 1,07e
Pepsi Max 1,5lt: 1,34e
Piimä 0,5lt: 1,16e
Maito (1,5%): 1e
Keksipaketti: 1,48e
Pakastevihannekset: 2,46e
Pakastekananugetit: 5,44e
Mehujuoma: 1,65e

Sandyn suuri päivä

2010-03-27T10:32:00.006+02:00

Eilen perjantaina aamulla Sandy vietiin sitten leikattavaksi. Kissa lähti hyvin rauhallisissa merkeissä kotoa, vaikkakin nälkäisenä. Ohjeistuksena oli, ettei ruokkia kuitenkaan saa 12 tuntia ennen h-hetkeä.

Kun menin hakemaan Sandya kotiin n. neljän tunnin odottelun jälkeen, huokaisin helpotuksesta, kun kantokopasta kuului tuttu, "ruma" siamilaisen maukuminen. Nukutuksesta oli siis herätty! Sandy oli kuitenkin surkea näky: mahasta ajeltu karvat, tikit törröttivät, veren/Betadinen tahrima turkki ja silmät seisoivat päässä.

Heti kotiin päästyään Sandy tahtoi kävellä, en tiedä mitä se etsi tai halusi. Tarjosin vettä, ruokaa, hiekkalaatikkoa, yritin väsätä pedin, muttei kissa tahtonut asettua aloilleen. Vastasyntyneen vasikan askelin se vaappuili ympäriinsä yllättävän nopeastikin silmän välttäessä - kerkesi jopa kiipeämään sänkyyn! Tajusin vihdoin taittella hänelle "luolan" villaviltistä, niin sinne Sandy asettui sitten nukkumaan. Kävin säännöllisesti varmistelemassa, että viltti nousi ja laski hengityksen mukaan :). Vaikka yritin pitää Sandyn omassa pedissään, se aika ajoin kampesi itsensä ylös ja kiipesi väkisin syliin. Liikkis, sniff.

Yö meni rauhallisesti, ja aamulla kissa oli jo kipaissut syömään hieman. Uni maittaa vieläkin silti, mutta ainakin lääkehöyryt ovat jo ohi. Rankka viikko on ollut, kun yhtäkkiä hormoonit alkoivat myrskyämään ja sen jälkeen leikkaus - kissa on varmaan ihan pihalla, että mitä on tapahtunut.

Sunnuntaina aloitetaan antibioottikuuri, ja Sandy lienee suurin piirtein jaloillaan ja entisellään siihen mennessä kun äiti tulee. Tikit sulavat itsestään, niitä ei tarvitse poistattaa. Leikkaus maksoi 70 euroa (pimeänä tietty).

Sandyn lempiviltti piti lämpöisenä leikkauksen jälkeen.

Lauantaina fiilis oli jo vähän parempi.

Sandyn bestis ei pääse nyt sisälle, ettei
ulkoa tule mitään pöpöjä leikkaushaavaan.

Uraa vai ei?

2010-03-26T14:15:00.005+02:00

Luin pari päivää sitten loppuun siskolta joululahjaksi saamani kirjan nimeltä "Undomestic Goddess". Kirjassa oli päähenkilönä Lontoossa huippujuristina työskentelevä nainen, joka mokasi, sai fudut, löysi työn kodinhoitajana kunnes taas tarjottiin paikkaa lain parissa. Vaikka kirja olikin ns. hömppää, käsitteli se sellaista aihetta jota olen pohtinut sitten Kreikkaan muutettuani hyvinkin paljon. Pitäisikö yrittää hankkia kunnon uraa, vai tyytyä "yksinkertaisempaan" työhön ja elämään?

Olen horoskoopiltani kauris, joten raha on tietenkin yksi suurimmista asioista joka ohjailee liikkeitäni :). Mitä sitä sen enempää kieltämään. Lukiossa olin varma, että oikiksen/Hankenin kautta lähden takomaan rahaa... heh, "läheltä" liippasi, ammattikorkeakoulun jälkeen pääsin työskentelemään rahan parissa ja vierailemaan rahatehtaassa. Oikeasti kyllä luulen, että entisessäni työpaikassani olisi ollut tilaa kehittyä ja saada uusia hommia (ainakin joskus). Kuulin meinaan, että seuraajani oli saanut uuden tittelin. Who knows.

Mutta läksinpä Kreikkaan (surprise). Monet ovat sanoneet, että se on työelämää ajatellen itsemurha. Ja nyt tarkkailtuani ja kuunneltuani Kreikan työelämän kuvioita, olen aika samaa mieltä. Keskiverto konttorirotta tienaa n. 700euroa käteen - oli sitten maisterinpaprut tai ei, hyvät duunipaikat menee suhteilla, saa painaa pitkää päivää ilman ylityökorvausta ja jos siihen et suostu, niin saa fudut. Uran luominen Kreikassa ei ole kuitenkaan mahdotonta. Tiedän myös erään eläkkeelle jääneen suomalaistapauksen, joka pankinjohtajana kääri suuret setelit taskuunsa. Mutta ajat ovat muuttuneet; työttömyys kiusaa, enää ei edetä niin helposti, kilpailu on koventunut, kaikki ovat kouluttautuneet.

Helsingissähän tein kahta työtä. Joskus päivä saattoi olla 9-17 normiduunissa, ja 18-23:30 osa-aikaisessa. Useimmiten uhrasin myös lauantain osa-aikaiselle työlle, ja kiittelin kyllä sitä, kun oli kaksi tilipäivää. Täällä taas haahuilen mitä haahuilen, saan jotain taskurahaa, eikä stressiä paljon ole. Kivaahan se on jonkun aikaa, mutta takaraivossa kolottelee kuitenkin, että jossain vaiheessa pitäisi aikuistua ja hankkia kunnon työ ja normaalit tulot, ja mielenterveydenkin takia olisi hyvä saada jotain tärkeämpää puuhaa.

Ainut vaan, ettei Kreikan työelämä houkuttele minua yhtään. Ei niillä palkoilla ja toisaalta vaatimuksilla mitä markkinoilla on. Jaksaisinko 700euron edestä tehdä oikeita töitä ja kantaa sitä stressiä? Päiväpalkaksihan tosta tulee n. 35e, kun Suomessa se mulla oli about 80e. Miten tollaisella summalla voisi joskus elättää perhettä? Toisaalta, onko mulla valinnan varaa, kun täällä kerta olen? Eikä siellä mol.fi:ssäkään paljon avonaisia paikkoja ole, suhteita mulla ei ole Suomessa nimeksikään.

Huokaus. Eipä tähän tekstiin tullut päätä tai häntää. Olisi kiva kuulla jotain kommentteja mihin lopputulokseen olet itse tullut asian tiimoilta. Minä jatkan siis haahuilua vielä. Samaan aikaan kotirouvan rooli on alkanut kiinnostamaan japanilaisia naisia talouskriisin myötä.

Näissä tamineissa toimistoon! :P vai....
(Kuva polyvore.com)

... näissä merkeissä kotona?
(Kuva api.ning.com)

Itsenäisyyspäivää

2010-03-25T16:02:00.002+02:00

Tänään Kreikassa on vietetty itsenäisyyspäivää. Merkkipäivä juontaa juurensa sotaan, jolloin kreikkalaiset kukistivat turkkilaiset ja vapautuivat 400 vuoden ajan kestäneestä miehityksestä. Ympäri maata järjestetään paraateja päivän kunniaksi, ja firmat ovat kiinni - joten minäkin olen ollut kotosalla tänään.

Tosin en ihan toimettomana. Siivoamisen lisäksi (juu, kääk, äiti tulee kohta!) olen haalinut netistä artikkeleja koulutyötä varten, ja ~~epätoivoisesti~~ työstänyt erästä .com-bisnesjuttua täällä. Saa nähdä tuleeko siitä(kään) mitään.

Sandy on muuttunut entistä riettaammaksi, ja kurnuttelee niin kovaa, että pihamaalle kerääntyy kolleja ihmettelemään. Huomenna perjantaina on tarkoitus mennä leikkaukseen, jolloin saamme vihdoin vanhan Sandyn takaisin. Nyt kissa on kuin huumeissa; ei yhtään oma itsensä.

Illalla olisi tarkoitus katsoa Sherlock Holmes -elokuva. Eilen tuli katsottua Twilight-sagan "New Moon" osio. Olenko minä ainut, jonka mielestä nämä vampyyrileffat ovat älyttömän hidastempoisia, näyttelijät vähän niin ja näin ja Edward ihan totaali vässykkä?

Onnea Kreikalle.
(kuva www.softchalk.com)

Definitely spring

2010-03-23T09:56:00.005+02:00

Okei, lisää merkkejä keväästä. Sandy kasvoi aikuiseksi yhdessä yössä. Tänään klo 6 aamulla heräsin ihme möykkäykseen, joka osoittautui "pikku"-Sandyksi. Nyt koko aamun kisu on mouruillut, kierinyt ja kiehnännyt matolla, ja kissaan koskiessa takapuoli singahtaa pystyyn. Aika selkeät merkit siis, että sulhasta olisi kissa vailla. Sinne meni pentuvaihe, n. 8kk:n iässä siis.

Saakohan tässä luettua, jos tuo kurnutus ja kurlaaminen jatkuu samoilla desibeleillä? Ja onko kellään vinkkejä miten tuota viettelijärtä voisi hillitä, ennen kuin pahin menee ohi ja kissan voisi kiikuttaa kirurginveitsen alle?

"Ai kolleja, missä?!"

Sandyn bestis on jo leikattu, eikä kevät paljon haittaa unia.

Kamomilla täydessä kukinnossa.

Kreikassa on aloitettu jo purjehtiminen ja kesäveneily.

Voi schamberi

2010-03-22T19:38:00.005+02:00

Juuri kun aloin iloitsemaan keväästä, huomasin vuonna 2004 puhjenneen ihovitsauksen palanneen lämpimämpien säiden myötä. Ihan kun tämä olisi joku kaava, tuntuu meinaan että kirahvi-iho palaa (ja aikoinaan puhkesi) aina keväällä.

Schambergin tauti on onneksi kuitenkin enimmäkseen vain kosmeettinen haitta. Kyseessä ovat vuotavat hiussuonet, jotka päästävät läpi veren punasolut ja ne pakkautuvat ihon alle aiheuttaen kivoja punaruskeita läiskiä. Samaan aikaan saan mustelmia tosi herkästi ja pelkästä painaumastkin voi tulla "purkaus". Lääkäri aikoinaan diagnoosin antaessaan vitsaili, että "tuskin verisuonet päässäsi vuotavat". Enpä menisi vannomaan. :P

Parannusta ei tietenkään ole, muuta kuin aika, että läiskät haalistuvat itsestään. Täytynee miettiä hääasuni uudestaan, jos tämä läiskikkyys jatkuu. ELLEI kerkeisi hankkia sitten sellaista Miss Hawaian Tropic rusketusta, joka peittäisi kaiken.

Huomenna pidän sapattipäivän toimistolta ja tartun härkää sarvista logistiikka-kurssin parityön tiimoilta. Pääsiäisloma koulusta ei todellakaan meinaa lomaa.

Lisää tätä!

2010-03-21T21:13:00.005+02:00

Tänä viikonloppuna oli aivan mahtavat ilmat, joka saa myös kaltaiseni mörrimöykyn diggailemaan taas vähän Kreikassa asumisesta - tätä siis lisää, kiitos! Auringon paistaessa elohopea kipusi kahteenkymppiin, ja jopa minäkin jouduin myöntämään, että toppatakki oli liikaa. Lauantai meni koulussa jälleen, mutta tänään sunnuntaina käytiin kahvittelemassa Antonian kanssa ja samalla tuli myös ladattua d-vitamiini-varastot täyteen ihanassa auringonpaisteessa. Ehtisikö tässä hankkia jonkinlaisen päivetyksen toukokuisiin häihin Suomessa? :)

Koulusta alkoi nyt kolmen viikon pääsiäisloma, jonka voisi kyllä käyttää fiksusti välikauden tentteihin lukemiseen ja ärsyttävän parityön väsäämiseen. Kelalle tarvittavan asiapaperin metsästys vielä jatkuu, saa nähdä koska sen saan käsiini.

"Helmenvalkean" vinkin ansiosta nypin parvekkeelta chilipaprikat talteen ja pistin ne kuivumaan. Itse asiassa perjantaina käytin niitä jo ruoanlaittoon, ja ne antoi sopivasti potkua tavalliseen spagettiin. Nyt ostin sitten pussillisen pinaatinsiemeniä, ja tarkoituksena olisi kylvää ne tässä kohtapuolin samaiseen ruukkuun, Kippari Kallen muskelit mielessä :P.

Kreikka keksipurkilla

2010-03-19T08:35:00.006+02:00

Huokaus. Minulta alkaa jo loppumaan tekosyyt Kreikan puolesta. Uutisissa velloo edelleen talouskriisi ja sen rahoittaminen, lakot yms., ja nyt kun taas sain EU:n komission viikkotiedotteen, Kreikka oli jälleen päässyt ykkössijalle kyseenalaista "kunniaa" jakavassa listauksessa.

Kyseessä oli siis maataloustukien takaisinperiminen. EU perii yhteensä 346,5 miljoonaa euroa, josta 38% on Kreikan heiniä (132,4 miljoonaa). Suomen osuus - totta kai aina vertaan kotimaahani - oli 2400 euroa. Minulle oli jo aikaisemmin kerrottu Kreikan harrastamasta maatalousvilpistä aikaisemmilta vuosikymmeniltä, mutta että samat kuviot jatkuu edelleen?

Tämä maa on koko ajan käsi EU:n keksipurkilla, ja kun jää siitä kiinni, niin saa pienen näpäytyksen - ja sama kaava jatkuu. Omasta mielestäni EU on ylipäätään hyvä juttu ja ainutlaatuinen järjestelmä koko maailmassa, mutta tällaiset ainaiset pokkuroivat ja kieroilevat maat ovat raivostuttavia. Eikö Bryssel voisi saada niitä kuriin?

Kuulinkin jo nimityksen (mitenkään muita eteläeurooppalaisia maita dissaamatta) EU:n "PIGS"-maista. Portugal, Italy, Greece and Spain. En väitä, että mikään maa olisi kunnon mallioppilas, mutta ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki...

Larissan puuvillapeltoja Kreikassa. Pari vuosikymmentä sitten EU:n (vai EY:kö se oli silloin nimeltään) maksamien tukien (x drachmaa per tonni tuotettua puuvillaa) mukaan Kreikan olisi täynyt olla maailman suurin puuvillantuottaja maa - mikä tietenkin on jo mahdottomuus verraten esim. Kiinan (suurimpia tuottajia) ja piskuisen Kreikan pinta-aloja. Vilpistä jäätiin kiinni, mutta sen jälkeen nurkan takana odottikin jo oliivipuu-skandaali... (Kuva stockphotopro.com)

Field trip

2010-03-18T21:32:00.003+02:00

No nyt on sitten Ikean Kreikan ja Kyproksen varasto nähty. Ketään tuskin tarkemmin kiinnostaa tietää mitä kaikkea siellä oli, mutta oli kyllä ihan mielenkiintoinen visiitti. Se oli tavallaan pieni kurkistus tulevaisuuteen, jossa "Wall-e"-tyyppiset koneet tekivät itsestään työt :). Koko investointi oli about 35 miljoonan euron arvoinen projekti, joten ei ihan joka yrityksen budjettiin soveltuva juttu.

"3" on yksi Wall-e. Lastaili paletteja yksinään hyllyihin.
(Kuva bca.edu.gr)

Tänään oli meeting koulussa brittiedustajan kanssa. Onneksi paikalla ilmestyi myös toinen kurssikaverini, joten en yksin joutunut edustamaan opiskelijakuntaamme. En keksinyt paljon marmatettavaa, muutamasta kurssista hieman että miksi niin ja näin. Parasta kuitenkin oli, että sain syksyn kurssien arvosanat; kaksi B:tä ja yksi A. A rapsahti gradun tutkimussuunnitelmasta, joten täytyy siis olla suurinpiirtein oikeilla jäljillä :). Pääasia on, ettei tullut yhtään hylsyä.

Olet mitä syöt

2010-03-16T18:50:00.002+02:00

Mun biologinen kello on alkanut tikittämään siinä mielessä, että olen alkanut kiinnostumaan bio- siis luomutuotteista. Kaikki lähti itseasiassa siitä, kun poikakaverini äiti roudasi meille eräs päivä purkillisen bio-riisimaitoa. Luin ja tutkailin purkkia, ja totesin, että tämähän on hyväksi sekä mulle että ympäristölle. Ainut joka kärsii, on lompakko.

Löysin lähistöltä erään pienen luomukaupan, joka koostaan huolimatta tarjoaa tuotteita laidasta laitaan. Löytyy kosmetiikkaa, maitotuotteita, hedelmät&vihannekset, leivät, murot, pastat, riisit, lihat, säilykkeet, suklaat ja teet. Shoppalisin siellä joka päivä, jos olisi varaa.

Nyt en itse siis enää juo lehmänmaitoa (koska sehän on alunperin tarkoitettu vasikoille??), koska soija- tai riisimaito on melkein paremman makuista ja myös sisältää kalsiumia. Ostin myös bio-spaghettia (tehty maissista eikä vehnästä) sekä detox-teetä, joka lohduttaa hieman lakritsin kaipuuta. Mukaan lähti myös levy tummaa suklaata - jossa ei myöskään ole yhtään maitoa.

Olisi ihanaa, jos joskus tulevaisuudessa voisi korvata ruokakaappien kaiken sisällön luomutarvikkeilla. Nykyruoat ja einekset on niin e-koodeja ja muuta moskaa täynnä, ettei ihme, jos vatsavaivat ja -sairaudet yleistyvät.

Kreikassahan olisi hyvät edellytykset kasvattaa kaikkea itse suotuisan ilmaston ansiosta. Tällä hetkellä tosin yksinäinen chili-paprika ruukussaan parvekkeella tekee kuolemaa ja taisi pudottaa eilen viimeisenkin vihreän lehtensä - joten sen verran viherpeukalon vikaa musta löytyy. Onneksi takapihan sitruunapuu tekee sitruunoita kuitenkin ilman mitään huolenpitoa. Nyt tossa olisi kassillinen keltaista - mitäs niistä keksisi? Home-made lemonade? :)

Surkeasta ulkonäöstä huolimatta nuo on aika tulisia.

(Keksi otsikko)

2010-03-15T22:06:00.005+02:00

Olen jo hyvää vauhtia naputellut kevään kurssitehtäviä toukokuun Suomen-matkan alta pois. Olen oikeastaan aika ylpeä siitä, miten sujuvasti olen edennyt. Nyt niiden kirjoittelu onnistuu huomattavasti jouhevammin kuin viime syksynä. Sanoja vaan siunaantuu jostakin. Toivotaan, että sama flow jatkuu gradunkin kanssa!

Koululta soitettiin tänään, että brittiedustajat ovat tulossa vierailulle tällä viikolla. Minua pyydettiin mukaan tapaamiseen, jossa puidaan läpi mahdollisia probleemoja koulutuslinjallani. Oooh, mun pitäisi olla oikein elementissäni, kun saan kutsun tapaamiseen missä saa valittaa. Mutta nyt mieli lyö tyhjää! En keksi mitään urputtamisen aihetta. Pitänee käydä täältä vanhoja tekstejä läpi ja virkistää muistia.

Keskiviikkona on myös luvassa ensimmäinen (ja viimeinen) field trip. Lähdetään kandiopiskelijoiden kanssa yhdessä vierailulle Ateenan Ikeoiden keskusvarastoon, joka on kuulemma "ainutlaatuinen ja omaa luokkaansa koko Euroopassa". En tiedä onko tuo turhaa hehkutusta, mutta kuulemani mukaan se varasto on täysin automatisoitu ja työllistää vain pari henkilöä. Jos jota kuta kiinnostaa.

Sää jatkuu viileänä ja pelkään, ettei se lämpene ennen kuin äippä tulee. Tänään katsoin vihdoin Meryl Streepin tähdittämän leffan "Julie & Julia", joka oli ihan kiva ja viihdyttävä pätkä - tosin loppui vähän töks. Siinä sivuutettiin myös bloggaamista - hah. Eipä mulle ole tullut soittoja kirjakustantajilta. Sitä odotellessa :P.

(Kuva rippleeffects.files.wordpress.com)

Rasti seinään

2010-03-14T22:55:00.004+02:00

Siis mitä? Mulla oli tänä viikonloppuna menoa! Sosiaalinen elämähän kuihtui ihan kasaan (vaikka olin Suomessakin aika erakko joskus) tänne muuttaessa, mutta tämä viikonloppu oli ihan poikkeus. Oikein säikähdin; mun kalenterissa oli merkintöjä.

Lauantaina oli siis koulua, ja illemmalla suunnistettiin sitten erääseen baariin viettämään poikakaverini veljen tyttöystävän synttäreitä. En kyllä ollut kovin biletuulella, täällä en osaa bilettää samalla tavalla kuin Suomessa (which is a good thing?), joten otin vain yhden lasia valkkaria ja join senkin vähän irvistellen ja loppu illasta vielä lämmenneenä. Poltin yhden savukkeen, josta tuli huono olo. Sen jälkeen alkoikin kaikki ärsyttämään (mm. kreikkalainen musiikki ja hiprakkainen poikakaveri) ja se, että kaikki muut tunsivat toisensa etukäteen ja minä en tietenkään tiennyt ketään. Kun ei aina jaksais vääntää sitä small talkia, Suomessa on niin ihana vanhojen kavereiden kanssa tavata. Se olis kun istuisi valmiiseen pöytään.

Sunnuntaina unet venyi puolelle päivälle, ja mun päätä särki - miksi? Tuo valvominen alkaa siis neljännesvuosisadannella vuodella olemaan liikaa. Tulossa wanhaksi? Vai harjoituksen puutetta? Iltapäivästä lähdin formulastudiota evakkoon treffaamaan entistä työkaveria, joka on Ateenassa viettämässä vaihto-oppilasvuotta. Ja tulin vasta nyt illalla kotiin. Ennenkuulumaton viikonloppu. En edes ehtinyt peseen pyykkiä tai katsomaan piirrettyjä.

Nahkamania

2010-03-12T12:57:00.004+02:00

Viime lauantaina Antonian kanssa keskustan kauppakierroksella bongasin Stradivariuksesta ihanat buutsit, mutta niitä ei ollutkaan jäljellä minun 39-taviskoossa. Harmittelin ja haudoin kenkiä mielessäni koko viime viikonlopun, kunnes sain sitten suostuteltua poikaystäväni lähtemään pienelle ajoreissulle The Mall -ostoskeskukseen. Sieltä kengät löytyivät oikean kokoisena, ja ovat olleet ahkerassa käytössä nyt koko kuluneen viikon. Perustelin ostosta sillä, että nahkasaapikkaiksi ne olivat edulliset (56e) ja Made in Spain, joten tuin vielä eurooppalaistekoista vaateteollisuutta.

Eilen pidin sapattipäivän töistä, koska kouluhommat vaativat enemmän huomiota kuin puolen tunnin huolettoman heiton. Ajauduin kuitenkin käväisemään Glyfadassa kaupoissa, jossa Pull and Bearissa eteeni sattui nahkatakki. Hinta 39,95e. Mieleeni juolahti eräskin shoppailukeikka siskojen kanssa viime kesänä, kun siskoni puntaroi Promodissa nahkatakkiostosta. Minä(kin) pyörin ja hyörin liikkeessä, mallasin, kyselin mielipiteitä, mietin hintaa. Lopulta päädyin samaan tulokseen kuin siskoni - eli takki lähti mukanani kotiin.

Erityistä tässä on se, että yleensä olen karsastanut ruskeaa väriä. En itse asiassa omista paljon mitään ruskeaa. Nyt kuitenkin kevään korvilla ja auringon paistaessa luottovärini ja edelleen se number one for me, eli musta, tuntuu liian raskaalta. Sitä paitsi (huonolaatuiset) mustat vaatteet eivät saa yhtään armoa auringolta - jokainen haalistuma tai pölynukka näkyy.

Kaupan päälle sain Valentinon aurinkolasit poikakaverini äidiltä, ja kelpuutin ne kernaasti kokoelmaani, koska muut aurinkolasini ovat mustia tai tosi, tosi tummanruskeita. Ja ta-daa, alla lopputulos. En ole mikään muotibloggari, joten olkaa armollisia, mutta what do you think? Onko tuo takki susi syntyessään, lyhyt?

Takki: Pull and Bear
T-paita: Ralph Lauren
Laukku: Hugo Boss
Arskat: Valentino
Farkut: Armani Exchange

Ja kengät sopii takin kanssa hyvin yhteen :).. Texas mielessä!

Arkea kissan kanssa

2010-03-11T19:27:00.002+02:00

Kuten sanottu, vasta nyt aikuisiällä olen ottanut ensimmäistä kertaa elämässäni kotieläimiä - kissoja tarkemmin sanottuna. Miten se on vaikuttanut elämään?

-Kirjat ja koulupaperit pitää piilottaa, ettei niitä pureskella ja raadella pilalle
-Vessapaperirulla voi olla tuhannen silppuna ympäri kämppää kotiin tullessa
-Kukkamaljakot,valokuvakehykset tai mikään muu vastaava särkyvä ei ole järkevä ratkaisu hyllyillä, pöydillä tai tasoilla
-Roskis on saatettu penkoa ja sieltä kaivettu esiin ilmakuivatun kinkun paketissa olleet "välilevyt"
-Lattialla saattaa olla kakkakikkare liian innokkaasta hiekan möyhimisestä johtuen
-Nahkasohvat saavat ainaisia naarmuja

-Käsivarretkin saavat naarmuja, onneksi kuitenkaan ei ainaisia
-Neuleet ja muut kankaat saavat ikäviä "lenksuja", kun niihin on tarrauduttu kynsillä
-Parvekkeen aukinaisia ovia saa vahtia, ettei kukaan livahda ulos
-Joka aamu kello kahdeksan heräät kehräämiseen
-Jalkoja (etenkin nilkkoja) ja käsiä saatetaan vaania ja ne voivat joutua hyökkäyksen kohteeksi
-Vaatteista ei lähdekään kaikki irti pesukoneessa, vaan kissankarvat saa teippirullailla erikseen
-Kynät, pyykkipojat yms. ovat leluja ja saattavat kadota sohvien taakse tai lattianrakoon
-Aamutohvelit on päivän aikana piilotettu eri puolille kämppää
-Ja paljon, paljon muuta!

MUTTA. Kaiken tämän kumoaa kun...

-tulet kotiin ja kissa tulee ensin ikkunaan vastaan, sen jälkeen ovelle iloisena tervehtimään
-kissa käpertyy syliin, kainaloon tai jalkoihin nukkumaan
-kissa kehrää (oli se sitten aamulla tai ei)
-joku piristää muuten tympeää tiskaussessiota kiehnäämällä ja kiertelemällä jaloissa
-kissa on ikionnellinen, kun annat hänelle jäätelötikun putsattavaksi
-seuraat huvittuneena kompuroivaa ja kommeltavaa kissaa, joka voi esim. jahdata omaa häntäänsä
-tutkit vaatteita jossain muualla kuin kotona, löydät kissankarvan ja hymyilet kun ajattelet pikku karvapalloasi.

Viime aikoina Sandy on ollut tavallista aggressiivisempi. En tiedä johtuuko se keväästä, ja että kisu on aikuistumassa, vai onko kasvatuksessa mennyt jotain pieleen. Mitään selkeää syytä en kuitenkaan keksi miksi kissi tykkää riehua, ehkä se on siis jotain murrosikää?

Sen minkä taakseen jättää...

2010-03-10T21:44:00.003+02:00

Voi vinde minkä menin tekemään. Tällaisten "kieli-ihmisten", lyhyen matikan vaivoin läpi taistelleiden piilohumanistien pitäisi aina valita koulutuksessa Master of Arts -tutkinto, ei mitään Master of some goddamn Science. Tämän kevään kompastuskivi tulee ehdottomasti olemaan nyt se logistiikan kurssi, jossa pitää sivutolkulla opetella ulkoa menekin ennustamisen kaavoja. Multahan lähti aikoinaan maku matematiikasta just siinä vaiheessa kun numerot korvattiin kirjaimilla. Ja tämän illan luento oli juuri näitä pirun kirjainletkoja TÄYNNÄ.

Aloin heti tietty puolustuslinjalle, koska minähän en missään nimessä olisi niin tyhmä ihminen, ettenkö voisi oppia tollaisia ;). Sanoin, että entisessä työpaikassani ostajat ei todellakaan ruutuvihkoon mitään tällaisia raapustaneet, vaan tietokone antoi arvion ja oman kokemuksen perusteella niitä lukuja sitten muokattiin. Kerroin vielä, että Suomen kouluissa käytetään sellaista kirjaa kuin MAOL, jossa on (käsittääkseni - enpä sitä kirjaa koskaan turhemmin käytellyt) kaikki matematiikan, fysiikan ja kemian peruskaavat lueteltuna ja sen saa ottaa mukaan tenttiin. Minä suomalaisena en siis ole tottunut opettelemaan sivutolkulla mitään kaavoja ulkoa, kun taas kreikkalainen opetussysteemi perustuu ulkoaopetteluun ja tällaiseen hokemiseen. Yritin perustella, että eikö ole tärkeämpää oivaltaa kaavan juju ja se mitä sillä ajetaan takaa, kuin muistaa niitä kaikkia ulkoa?

Minulle vastattiin, että susta tulee(?) Master of Science. Sun pitää ymmärtää ja muistaa ne kaavat, koska sen tietokoneohjelman takana, joka laskee ne menekkiarviot, ovat nämä nimenomaiset kirjainhirviöt. Ja luennoitsija on juuri tämä yhden kandin-, kaksi maisterin- ja PhD-tutkinnon haltija, nuori virkaintoinen ylisuorittaja joka vaatii nyt minultakin samaa tulosta. Huokaus. Rehellisesti sanottuna, teki mieli tirauttaa tuskankyynel jos toinenkin. Tästä tulee piiiitkä kevät...

Tule jo toukokuu!

2010-03-09T22:17:00.003+02:00

Wihii! Lennot Suomeen toukokuun lopulle on varattu! Luvassa on serkun häät (josta tulee varmaan tosi upeat - sen verran huikeat puitteet!), mutta tästä sain tietenkin aasinsillan kyhäillä kaikkea muutakin Suomi-menoa itselleni. Luvassa olisi ainakin mm. Bryan Adamsin keikka Tampereella 26.5., minkä sisko tarjoaa. Ja männikkömetsiin ja rantojen laidoillekin on tarkoitus mennä pariksi päiväksi Helsingin lisäksi. CAN'T WAIT!

Löysin aivan uskomattoman halvat lennot, Lufthansalla nimittäin 176 euroa. Varasin heti pois, ja onneksi juuri tuon verran sattui Suomen tilillä olemaan rahaa. Muuten saakin sitten penniä venyttää matkaa ja kaikkea muuta ajatellen, esim. juhlamekoksi saa nyt kelvata joku vanha tuolta vaatekaapista.

True Grace

2010-03-08T22:05:00.004+02:00

Menipäs viikonloppu nopeasti. Perjantai-iltana oli luennot, joiden jälkeen kaaduin väsyneenä vetelemään sikeitä. Lauantaina lähdin Ateenan keskustaan tapaamaan Antoniaa ja pyörimään kaupoissa. Mukaan lähti nyt sitten vihdoin se Grace Kellyn elämänkerta (vanhan Hollywoodin suosikkinäyttelijäni, uskomattoman kaunis ja tyylitajuinen nainen!), vaikka alunperin menin kyllä kirjakauppaan etsimään logistiikka-kirjoja... Keskustassa ei muuten näkynyt pahemmin torstaisen mielenosoituksen merkkejä. Ainoastaan Grande Bretagne ökyhotellin seiniä putsailtiin maalista tai mistä lie, mutta muita omituisuuksia en huomannut.

Aloitin lukemaan kirjaa heti bussimatkalla takaisin kotikulmille ja jatkoin lukemista kotiin päästyäni. Aivan älyttömän mielenkiintoinen kirja, joka sukeltaa suoraan 1950-luvun Hollywoodiin ja Monacon ruhtinaskuntaan, ja kurkistaa kaiken sen glamourin verhojen taakse. Kirjassa pilkahtelee suuria nimiä kuten JFK & Jackie, Frank Sinatra, Alfred Hitchcock, Ari Onassis, Cary Grant... Ja todellakin, joskus totuus voi olla tarua ihmeellisempää. Olen jo melkein lukenut Grace de Monacon elämänkerran loppuun, kenethän sitä valitsisi seuraavaksi? Oikeastaan, juurikin JFK:n, Jackien tai Onassiksen elämänkerrat kiinnostaisi - kaikki nämä ihmiset punoutuvatkin hyvin yhteen. Pienet on piirit ;).

Sunnuntai meni sitten lukiessa ja siivoillessa. Yksi peili ja valaisin saatiin ripustettua, joten pikkuhiljaa alkaa tuntua "kotoisammalta" koko asunto. Harvinaista herkkua oli myös se, että sain tuon miehenkin osallistumaan siivoukseen mm. mattoja piiskaamalla. Rasti seinään! Sää viileni tänään ja on hieman sadellutkin, alkuviikko jatkuu samoissa merkeissä. Tänään puhalsivat taas etelätuulet ja autot näyttivät siltä, että joku olisi sirotellut lapiotolkulla Saharan tomua niiden päälle.

Seuraava askel olisi varmaan hankkia se Hermeksen Kelly-bag :).

Kreikkalaiset(kaan) ei tykkää Kelasta

2010-03-05T21:39:00.005+02:00

Sain kieltävän vastauksen Kela:lta opintorahahakemukseeni. Syynä oli, etten ollut osoittanut opiskelevani oppilaitoksessa, joka on opiskelumaassa julkisen valvonnan alainen oppilaitos.

Rats. Ei siis riittänyt se, että Englannin yliopisto on OK, vaan samat paperit pitää pyytää Kreikasta. Olin pyytänyt koululta paperin, jossa mainittiin minkä Kreikan lakien perusteella koulu toimii, muttei se riittänyt. Tällä hetkellä Kreikan lainsäädäntö minulle on niin sekava yksityisten yliopistojen kohdalla, etten tiedä yhtään mihin uskoa.

Otin asian esille tänään luennoilla kurssikaverilleni, pettyneenä tietenkin kun en nyt pääse helposti ostamaan 120euroa maksavaa graduun liittyvää kirjaa ja joudun repimään ne rahat nyt jostain muualta = tyhjästä. Luennoitsijani kuuli tämän ja tulistui, raahasi akateemisen koordinaattorin luokkahuoneeseen ja pyysi minua selittämään asian hänelle. Yritin selittää tilanteen, ja koordinaattori sanoi, että tarvittava dokumentti saattaisi löytyä, jos kerron hänelle tarkkaan mitä siinä pitää käydä ilmi.

Itse olin jo heittämässä pyyhkeen kehään, mutta koulun henkilökunta ja kurssikaverini vaativat, että taistelen. Jos uusi todistuskaan ei riitä, he etsivät toisen. Olen viime aikoina FB:ssä nähnyt, kuinka monet entiset koulukaverit hampaita kiristellen tappelevat KELA:n kanssa opintotuista ja niiden takaisinperinnästä. Minulla ei taas koskaan ole ollut ongelmia ko. laitoksen kanssa, nytkin olin valmis luovuttamaan, mutta kouluni vaatii muuta. Ehkä se on heillekin "kunniakysymys", tai jotain, että joku suomalainen laitos tunnistaa heidät. Tai sitten he muuten vaan tykkäävät kapinoida (kreikkalaiseen tyyliin) autoriteetteja vastaan oli sitten mikä maa tahansa kyseessä :).

Lähetin jo alustavan kysymyksen Kelalle aiheesta. En tiedä pitäisikö tehdä uusi hakemus vai muokata vanhaa, koska kirjeitä Kelalta en ole saanut muuttoni jälkeen. Olen kyllä päivittänyt Väestörekisterille uuden osoitteeni sekä sähköisesti että faksilla, mutta ilmeisesti se ei muutu sieltä Kelalle? Ja hassua kyllä, hakemusta täyttäessä kohtaan "muuta" sai kirjoittaa esim. osoitteen, johon halusi päätöksen postitettavan, ja silti se meni sinne riivattuun vanhaan Kreikan osoitteeseen.

Katsotaan nyt miten käy. Kuten aikaisemmin sanoin, olen hlökohtaisesti valmis luovuttamaan, koska tällä tahdilla olen jo valmistunut ennen kuin hakemus etenee mihinkään hylkäämistä pidemmälle. Silti olen hieman pettynyt, koska tutkinto on kuitenkin Englannissa tunnustettu, se on EU-maa - mutta yhteinäistä politiikkaa näistä ei taida vielä oikein olla? Kuitenkin luen täällä, kirjoittelen kurssitehtäviä ja stressaan tenttejä oikeastaan vielä enemmän kuin Suomessa - koska opetuskieli on englanti ja pelkään epäonnistumista sen takia, että uusintatentit yms. on vaikeammin järjestettävissä täällä kuin suomalaisissa kouluissa. Sen takia harmittaa, ettei Kela "tunnusta" tätä eforttia minkä teen. No toivottavasti työnantajat sitten joskus tulevaisuudessa tunnustavat, prkl.

Luontoäiti tarjoaa

2010-03-04T19:35:00.009+02:00

Useampaan otteeseen olen jo maininnut, että kevät on Kreikalla on hyvää vauhtia etenemässä. Antoniakin kertoi myrkytelleensä jo ensimmäisiä talvihorroksesta heränneitä torakoita - lycka till! Minä taas tapoin kevään ensimmäisen hyttysen eilen.

Kevät on tosi upeaa aikaa Kreikassa. Kävin kävelyllä läheisellä vuorella, jossa kukat kukkivat ja perhoset lentelivät. Tarkoituksena oli pienen happihyppelyn lisäksi kerätä luonnosta "hortaa", eli niitä vihreitä versoja, jotka keitetään ja tarjoillaan oliviiöljyn ja sitruunan kanssa. Hortaa löytyi, ja ne muistuttavat itse asiassa paljon suomalaisillekin tuttua voikukkaa ;).

Muitakin löytöjä kyseiseltä vuorelta tein. Siellä kasvoi villinä esimerkiksi rucolaa, mikä tuoksui hyvin voimakaana ja pähkinäisenä tuoreeltaan katkaistuna. Jossakin vaiheessa luulin hajun perusteella myös löytäneeni oreganoa, mutta se osoittautuikin timjamiksi (jos käänsin oikein, thymari tai thyme siis). Kamomillankukat koristivat myös polun vartta, mutta paras löytö ehdottomasti oli villi parsa, jotka kasvoivat korkeina korsina siellä täällä, ja latvassa keikkui pieni miniatyyriparsa - vain hollandaise-kastike puuttui. :)

Horta. Näitä kattilaan kiehumaan!

Rucola kasvoi sinnikkäästi kivisessä maastossa.

Oreganolta tuoksuva timjami.

Muita kuulumisia... kiitos serkulle ihanasta ylläripaketista, on mulla sitten ihan liian ihanat sukulaiset kun viime viikollakin sain siskolta karkkilähetyksen! You are spoiling me! Äippä onkin tulossa käymään pääsiäisenä ja toukokuussa olisi Suomessa toisen serkun häät, joten eikun lentoja katselemaan.

Ruotsalainen leffatrilogia

2010-03-03T19:03:00.006+02:00

Ei ole varmaan mikään salaisuus, että tykkään katsella leffoja. Yleensä preferoin jenkkileffoja sen vuoksi, että haluan ns. aivot narikkaan -viihdettä. Eurooppalaiset leffat ovat yleensä tosi raskaita, niissä nakuillaan liikaa ja elokuvan jälkeen olo on apaattinen eikä hyväntuulinen. Siksi sivistykseni jopa suomalaisten leffojen suhteen on todella huono, vaikka kyllä kotimaisesta tuotannostakin löytyy helmiä (esim. Äideistä parhain). Muita kivoja eurooppalaisia leffoja on mm. Hinnasta viis ja Väärentäjä.

Eilen kuitenkin näin ruotsalaisen leffan "Miehet jotka vihaavat naisia", ja elokuva ja kiinnostavat henkilöt imaisivat minut täysin matkaansa. Kyllä ne ruotsalaiset osaavat noiden dekkarien kirjoittamisen ja filmaamisen (typ Wallander, Beck?). Leffassa pääosassa on lehtitoimittaja ja hakkerityttö, jotka yhteistuumin alkavat setviä 1960-luvulla kadonneen tytön mysteeriä.

Leffa oli välillä aika graafinen ja raaka, ja en ikinä pysty katsomaan jännitys- tai kauhuleffoja ilman tyynyä, jolla tarvittaessa voin peittää silmät jos menee liian jännittäväksi :). Itse asiassa kauhuleffoja en katsele paljon yhtään; niiden jälkeen pelkään jokaista raksahdusta tai naksahdusta ja olen salpaamassa ikkunoita ja lukitsemassa ovia. Juoni oli kuitenkin sen verran kiehtova, agatha christiemäisesti rakennettu mysteeri, joka hermoheikkoisena oli pakko katsoa loppuun asti.

"Miehet jotka vihaavat naisia" on osa kirjatrilogiaa, ja kaikki kirjat ovat ehtineet jo elokuviksi asti. Jatko-osa "Tyttö joka leikki tulella" ei ollut läheskään yhtä kiinnostava ja mukaansa tempaava kuin edeltäjänsä, mutta katsomisen arvoinen kuitenkin. Kolmannen osan, "Pilvilinna joka romahti" paineet ovat kovat! Se ei vielä vissiin ole DVD:llä julkaistu, tai ainakin Makuunin nettisivun mukaan julkaisu on ensi viikolla, joten sitä odotellessa.

Ja täytyy myöntää, kuinka huokailin pohjoismaalaisen kaupunkikuvan kauneutta (tai muistelin Helsinkiä oikeastaan) elokuvia katsellessa. Niisk.

(kuva hallberg-rassy.com)

Kieli pitkällä postissa

2010-03-02T19:12:00.001+02:00

Tässäpä pieni kulttuuriero taas, mitä kuivin suin kirjoittelen. Sain tehtäväksi lähettää n. 40 kirjettä toimistolta ja mukaan mahtui pientä, suurta, painavaa, kevyttä, rekisteröityä ja melkein joka eri mantereelle menevää postia.

Talsin ELTA:n (Elliniki Taxeidromeio eli Kreikan posti) toimistolle, ja voi elämän kevät en meinannut uskoa silmiäni kun postineiti alkoi repimään perinteisiä postimerkkejä jokaiselle kirjekuorelle erikseen. Ei, ei tietoakaan siitä, että jokaiselle kirjeelle tulostettaisiin "arvotarra" koneelta, mikä on tasan postimaksun suuruinen, tai ei toivoa edes siitä, että postimerkit olisivat olleet liimapintaisia.

Niitä piti siis nuolla (koska sientä heillä ei ollut minulle antaa), jokaiseen kirjekuoreen erikseen. Joukossa mm. 1cnt:n arvoisia postimerkkejä - missä järki? Jos jokaiseen kirjekuoreen tuli noin 3-8 postimerkkiä, voinette arvata että tässä hommassa vierähti tovi jos toinenkin. Posti olisi saanut tarjota kyllä vesilasin tuollaisen hässäkän jälkeen.

Vuosi nuoruudestani

2010-03-01T20:28:00.003+02:00

Kohta alkaa lähentyä Kreikkaan muuttoni vuosipäivä. Pitkä taival on tultu niistä vuoden 2009 maaliskuisista fiiliksistä... Ehkä olisi siis aika ottaa pieni väliaikakatsaus mitä tässä on tullu tehtyä?

Asuin Helsingissä, kivassa yksiössä Töölössä, minulla oli mielenkiintoiset mutta (suomalaisittain) vähäpalkkaiset työpaikat (kokopäivä että osa-aikainen). Haaveilin älyttömästi ensiasunnon ostosta, minulla oli kavereita, sukulaisia lähellä, kalenterissa merkintöjä ja jonkinlainen elämä.

Sitten tuli aika muuttaa. En meinannut uskoa, miten 33 neliömetriin olikin saanut ahdettua niin paljon kamaa. Roudasin molemmilta työpaikoilta pahvilaatikoita ja pakkasin niihin vaatteita, pyyhkeitä, keittiökamoja - ylipäätään kaiken, minkä halusin ottaa mukaan. Ne tavarat, jotka karsiutuivat, roudattiin jätesäkeissä Uffille, lahjoitettiin sukulaisille tai kavereille, myytiin Huuto.netissä tai jätettiin yksiön seuraavalle vuokralaiselle.

Pitkän säädön jälkeen sai 11 pahvilaatikkoani ja Ikean sohvan ison puolalaisen pakun perään, millä maallinen omaisuuteni sitten lähti matkaamaan kohti Kreikkaa. Tein muuttoilmoituksen netissä, vaihdoin ulkomaan osoitteen puhelinoperaattorilleni, kävin irtisanomassa netin ja sähköt.

Lähtöpäivä koitti. Itkin pitkät itkut en ainoastaan perheen ja ystävien perään, vaan työpaikkojen, lähikauppani ja jopa kolmosen sporalinjan takia. 19,9kg:n matkalaukun ja kahden käsipakaasin kanssa lensin Zürichin kautta Ateenaan - ja se oli nyt se pelkkä menolippu sitten.

Ateenassa minua ei odottanut mitään yllättävää, olinhan käynyt täällä jo useasti jokaisena vuoden aikana. Satoi. Olo oli kuitenkin orpo ja ulkopuolinen. Ryhtiä arkeen ja elämään sai apteekin "työpaikasta" - sai kosketusta paikallisiin ja kreikan kieleen. Koti-ikävää lieventi äidin visiitti vappuna, serkku tuli kesäkuussa ja heinäkuussa paikalle pyrähtikin isompi sukulaissuma.

Toukokuussa napsahti kuitenkin poikaystäväni akillesjänne poikki, ja kesä meni hyvin linkuttavissa merkeissä. Jouduin tekemään kaiken itse: ajamisen, ruokaostosten kantamisen, siivoamisen tai yksinkertaisen vesilasin kannon keittiöstä olohuoneeseen. Se oli aika rankkaa. Rannoilla ei käyty paljoakaan, mutta Jenkeissä asti käytiin kainalosauvoista huolimatta. Nyt jälkeenpäin ajateltuna en tiedä miten jaksoin senkin matkan.. varmaan pancakesien ja outletien voimalla!

Elokuussa pääsin pitkästä aikaa Suomeen, katsomaan Madonnaa ja sukulaisia & ystäviä. Säät suosivat, mulla oli tosi ihanaa Suomessa, ja lähdin sen takia itkuisena takaisin Kreikkaan. Itku-tuskat jatkuivat paluun jälkeen. Surkea rahatilanne ja sosiaalisen elämän puutos ärsytti. Elämällä ei tuntunut olevan mitään suuntaa. Ainoalta oikealta suunnalta vaikutti Suomi. Sitten sain kuitenkin idean hakea opiskelemaan - ja siten pelattua jatkoaikaa oleskelulleni täällä. Poikaystäväni akillsjänne napsahti kuitenkin uudestaan varjostamaan elämää, mutta nythän koko ruljanssin veti melkein jo rutiinilla läpi...

Koulu alkoi (säästöt loppui!), ja siitä tuli "oma juttu" mulle, joka ei liittynyt mitenkään poikaystävääni. Jee! Alkusyksystä saimme myös uuden perheenjäsenen, Sandyn, joka on elämäni suurin valopilkku Kreikassa. Syksy meni koulussa hortoillessa ja viileitä säitä odotellessa, joulukuussa lopetin apteekissa ja siirryin tuttujen firmaan puuhastelemaan.

Ja nyt - alkuvuosi on mennyt miten on mennyt. Suomen joululomalta paluu ei ollut niin tuskaista kuin elokuussa, mutta harmittaa myöntää, että rahan (tai sen puute) rassaa edelleen. Eikä sitä "omaa elämää" ole edelleenkään paljon nimeksikään. Poikaystävän talo, perhe, työ, kaverit. Koulu on edelleen siis ainokaiseni...

Tammikuussa sain myös rakkaan Smartin osa-aikaiseen käyttöön - se ei ole siis mitenkään mun oma ja muut lainailee sitä ahkerasti. Ja samalla aloin sitten tietenkin lihoamaan, kun viimeisetkin hyötyliikunnat jäi auton alle.

Kreikka ei maana ole kovin petrannut imagoaan minun silmissäni, täällä "kusee" edelleen ihan kaikki samat asiat. Mutta jotenkin olen väsynyt, jotenkin luovuttanut, tyytynyt kohtalooni. Minkäs minä näille asioille voin.

Alla on käyrä, jota yleisesti käytetään kuvaamaan henkistä tasapainoa uuteen kulttuuriin muuttaessa. Tuo honeymoon-vaihde Kreikkaan minulla oli jo kesällä 2004. Silloin käytin toppia, johon oli paljeteilla kirjailtu Kreikan lippu, kuuntelin kreikkalaista musaa ja mietin, miten siistiä olisi jos sukunimi olisi ulkomaalainen. Tuohon vaiheeseen en ole sen koommin muuten palannut... Se paljettitoppi lensi roskiin kauan sitten, nykyään iPodissa soi vain Madonna ja tykkään omasta tyttönimestäni ihan älyttömästi, etten halua siitä luopua (ellei nyt olisi jonkun Kennedyn kanssa menossa alttarille;).

(Kuva fp.ucalgary.ca)

Saa nähdä tulenko vetämään tuon käyrän joskus loppuun asti - eli ~~ensi vuonna~~ hamassa tulevaisuudessa pitämään blogia Suomeen sopeutumisesta? ;)

Vuosi kuvina.
(Kuvat waymotor.com, ksml.fi, agbell.org, bca.edu.gr)

Kreikkalaisella kirpputorilla

2010-02-28T12:45:00.004+02:00

Tänään oli kuun viimeinen sunnuntai, joka tarkoittaa sitä, että Ateenan vanhalla lentokentällä järjestetään kirpputori. Olin kerran aikaisemmin käynyt siellä "ostoksilla", mutta tänään viimein lähdin sinne ~~rahapulassa~~ myymään. Oli tosi aurinkoinen ja kaunis päivä, kevät etenee, joten kiva oli päästä eroon kaappien turhasta sisällöstä.

Kaikki kamani menivät aivan naurettavan halvalla. Albanialaiset miehet ostivat vanhoja neuleitani, aasialaiset naiset farkkuja. 95% kamoista hävisi ensimmäisen 10 minuutin aikana, joten en edes kauppakumppanini kanssa pysynyt kärryillä kuka osti mitäkin. Varmaan joku saattoi ottaa maksamattakin, sellainen "suma" siellä oli. Itse kuitenkin menen kirppikselle pääsemään kamoista eroon, en rikastumaan. Hyvä vaan, jos joku sai paremman elämän retkujeni ansioista.

Enimmäkseen ihmiset olivat valmiita maksamaan euron tai pari tuotteesta kuin tuotteesta. Olisin ehkä tienannut enemmän jos niitä huuto.nettiin olisi viitsinyt laittaa, mutta en jaksaisi alkaa täältä postittamaan mitään ja tappelemaan Kreikan postin kanssa sitten kadonneista paketeista.

Ensimmäiset myyjät (ja ostajat) olivat tulleet paikalle jo aamuseitsemän aikaan, me menimme vasta yhdeksältä. "Myyntilupa" maksoi 20 euroa, mutta monet jakoivat sen naapurimyyjän kanssa (väitettiin, että tultiin yhdessä), joten emme maksaneet paikasta kuin 5 euroa. Kaikki myyjät, paitsi me, keltanokkia kun olimme, olivat ajaneet myyntipaikalle autonsa kanssa, ja laittaneet osan kamoista takakonttiin esille.

Useimmat myyjät kauppaavat aivan kamalaa romua, niin vanhoja ja kuluneita tavaroita, ettei niitä osta kukaan. Saattaa sieltä tehdä kuitenkin löytöjäkin. Olisin hirveästi halunnut ostaa Aristoteles Onassiksen ja Coco Chanelin elämänkerrat, mutta tällä hetkellä pitänee omistaa lukuaika koulukirjoille. Tyhjin käsin en kuitenkaan lähtenyt, vaan mukaan tarttui 4e:llä tuoli keittiöön :).

Ensi kuussa sitten uudestaan, myymään muutakin kun vaatteita?! Tästä kerrasta oppineena pitää varata enemmän vaihtorahaa ja ottaa myös mukaan vanhoja muovipusseja, joita voi antaa sitten ostoksen tehneelle "asiakkaalle".

Tuolivanhus kaipaa vähän tuunausta, mutta tykkään tosi paljon!

Katsaus kevätlukukauteen

2010-02-26T18:42:00.004+02:00

Kevään kurssit, tai modulit, ovat pikkuhiljaa tässä starttailleet. Moduleja on taas kolme, jokainen 20 opintopisteen arvoinen. Kaksi luennoitsijaa on vanhoja tuttuja syksyltä, yksi on uudempi tulokas (todalla virkaintoinen ja organized PhD jolla on kreikkalaiseksi tosi kovat vaatimukset).

En ole edelleenkään saanut tietää arvosanoja syksyn moduleista. Brittitarkastajat kuulemma lentävät Kreikkaan maaliskuun puolessa välissä antamaan viimeisen tuomion tuotoksilleni, joten sen jälkeen asiat toivottavasti selkenevät.

Kevään moduleiden ohjelmaan kuuluu taas todella maittavia tehtäviä. Saa mm. kehitellä B2B-markkinointisuunnitelman jollekin yritykselle, konsultoida yritys x:ää tuotannon siirtämisestä ulkomaille, tutkia RFID:n vaikutusta tuotantoketjun hallintaan ja vähittäiskauppaan... ja tietty tenttejä on myös luvassa neljä kappaletta. Goody goody! Jos syksyn modulit ja nyt nämä kevään koitokset selvittää kunnialla, saan anoa "lupaa" gradun aloittamiseen. Pitkä on matka vielä, ja tällä hetkellä tuntuu myös raskaalta. Puh.

Tänään illalla on luvassa Leijonien jääkiekkopeli, tai kyllähän te kaikki sen jo tiedätte. Ilokseni kreikkalainen tv-kanava näyttä sen suorana, joten pääsen jännittämään livenä miten jellonien käy. Ihan kun joulupukkia odottelisi, en malta odottaa, että peli alkaa! Siskon Panda-paketti saapui vielä tänään sopivasti, joten sain kisakatsomoevästäkin suoraan Suomesta. Kiitos, pelasti päivän (ja muuten pelastaisi koko viikonlopun mutta tiedän, että tuplamääristä huolimatta ne syödään loppuun yhdessä illassa;).

Mene pois, lama!

2010-02-24T22:05:00.004+02:00

Eurooppa, tai ainakin Kreikka kärvistelee vielä taantumassa tai oikeastaan lamassa. Kukaan tuskin tykkää siitä - uutiset ovat täynnä synkkää sanomaa, kaikki povaavat lisää työttömiä, huonoja aikoja, ihmiset ovat epävarmoja. Lama vaikuttaa minuunkin, ärsyttävillä tavoilla.

1. Avustelen firmassa tällä hetkellä karhuamalla erääntyneitä laskuja asiakkailta. Meilailen pääasiassa ulkomaisille kielimuurista johtuen. KUKAAN ei ole halukas maksamaan (koska heillä ei taantuman takia ole rahaa?), vaikka lasku olisi jo vuoden päivät vanha. Helpoimpia ovat eurooppalaiset ja amerikkalaiset firmat, mutta kaikkia muita mantereita saa kovistella, jahdata sähköpostien, faksien, puhelimien, kissojen & koirien kanssa ärsyyntymiseen asti. Useimmat yrittävät pissiä silmään uskomattomilla kepulikonsteilla ja viivytellä jo valmiiksi myöhästynyttä maksua, antavat vääriä yhteystietoja, väittävät maksun menneen väärälle tilille... koottuja selityksiä riittää. Loppujen lopuksi minä olen kuitenkin aika voimaton, ellen lähde heittämään maailmanympärysmatkaa yrityksiin Istanbul - Tel Aviv - Beirut - Mumbai - Seoul - Sao Paulo -akselille - to name a few.

2. Kreikassakin ihmisillä loppuu rahat, ja asuntomurtojen määrä kasvaa. Eilen illalla naapuritaloomme oli murtauduttu. Onneksi talon koirat alkoivat haukkumaan, ja varkaat eivät ehtineet saada lääkäriperheestä kuin Rolexin ja 3000 euroa käteistä saaliikseen. Arvaa tuleeko turvaton olo, kun liippaa noinkin läheltä? Minulla ei tosin ole Rolexeja tai käteissummia täällä houkuttimena. Kukaan tuskin haluaa Seikoani tai 1 ja 2cnt kolikkokokoelmaa eteisenpöydältä. Mutta jo pelkkä idea yksityisyyden loukkaamisesta ärsyttää ja pelottaa. Myös luennoitsijani taloon oli yrittänyt murtautua joku georgialaiskopla, joten näköjään näitä juttuja alkaa tippua suunnalta jos toiselta.

3. Firmallakin voisi olla enemmän bisnestä. Koska minulla ei ole mitään tulonlähdettä, olen siis täysin riippuvainen siitä jo poikaystäväni takia (mitenkäs se sanonta menikään että don't put all your eggs in one basket?). Ei voida matkustella, shoppailla tai tehdä mitään "isompaa kivaa juttua". Tosin, jostain kumman syystä sitä rahaa löytyy kyllä uusien kaiuttimien tai kameran ostoon - eli kotonakin mua kusetetaan??

Joten mene pois, lama. "Työhommat" helpottuisi, varkaat kaikkoaisi ja saisi parannuksen tähän hervottomaan matkakuumeeseen.

Extra-salpaaja pitää asentaa vielä
olohuoneen ikkunaan - muut pitäisi olla OK.
(Kuva i.ehow.com)

Suurlakko ja veriset kukat

2010-02-23T18:32:00.004+02:00

Kreikkalaiset usein väittävät keksineensä melkein kaiken, tai ainakin useimpien asioiden ja sanojen juontavan juurensa Kreikkaan. Voisin kyllä melkein allekirjoittaa, että lakkoilu on varmaan kreikkalainen keksintö - sen verran useasti palkansaajat laittavat täällä hanskat naulaan.

Nyt huomenna keskiviikkona on siis luvassa suurlakko. Sekä julkisen että yksityisen sektorin työntekijöitä lakkoilee. Eniten lakko vaikuttaa mm. liikenteeseen. Ateenassa metro, spora tai mikään kiskoilla menevä ei liiku, mutta joitakin bussivuoroja ajetaan. Kreikan ilmatilakin sulkeutuu, joten tämä vaikeuttaa lentoliikennettä. Ei kovin fiksu veto maalta, jonka yksi tärkein elinkeino on turismi. Myös mm. opettajat, pankit ja sairaalat lakkoilevat. Jos en ihan väärin muista, jossain taisi lukea, että jopa kolme miljoonaa ihmistä ei mene töihin huomenna. Valitettavasti tämä ei koske minua, tietenkään.

Suomessa vaikuttaisi pauhaavan vielä ihan täysi talvi Helsinkiä myöten. Täällä taas saa bongailla jo kevään ensimerkkejä. Mantelipuut ovat esimerkiksi jo kukassa, ja tänään tien varressa näin unikoitakin. Unikko on yhdistetään Kreikassa pääsiäiseen eikä Marimekkoon. Täällä kerrotaan, että kun Jeesus ristiinnaulittiin, hänestä tippui verta maahan, ja sille paikalle kasvoi kirkkaanvärinen, verenpunainen unikko.

Jeesuksen verta löytyy mm. viinistä ja kukista - kuvainnollisesti ainakin.
(Kuva kcinnova.files.worldpress.com)

Sandylle sulhanen

2010-02-22T18:22:00.005+02:00

Vähän aikaa sitten kävin uudestaan siellä eläinkaupassa, josta Sandy päätyi meille. Oli pakko udella mikä on kisun alkuperämaa. Naiskauppias vakuutti, että Kreikassa on kissa syntynyt, kun taas mieskauppias arvuutteli Venäjän ja Kreikan välillä. Mene ja tiedä, mutta tällä pohjalla on siis (rotu)eläinten välitys täällä.

Naiskauppias innostui myös kovasti siitä, että kissani on tyttö. Hän nimittäin sattui tietämään erään siamilaisen poikakissan, joka mielellään "lainaisi palvelujaan" Sandylle, ja tämän kanssakäymisen hedelmät päätyisivät sitten tietenkin kyseisen eläinkaupan näyteikkunaan myyntiin.

Aluksi kelailin, ettei ole hullumpi idea. Olen ihan pimahtanut siamilaisrotuun, ja useasti miettinyt, että Sandy tarvitsisi kaverin päivien ratoksi, kun poikaystäväni kanssa ollaan töissä. Tähän mennessä Sandy ei kuitenkaan ole tullut kovin hyvin juttuun esim. pihapiirin muiden kissojen kanssa, joten jospa hän kelpuuttaisi hovineidiksi sitten oman pentunsa? Sandy on myös ainakin omasta mielestäni niin kultainen kissa, että mielellään hänen luonneperimäänsä laittaisi kiertoon. Jos kissojen luonteet edes periytyy. Hyvin olen itse perillä näistä asioista :).

Asiassa on vaan monta mutkaa... Jos Sandylla on tosiaan kissojen klamydia, tarttuisi se pentuihin satavarmasti ja ne sairastelisivat heti pian synnyttyään. Ei olisi oikein "tietoisesti teettää" sairaita eläimiä, vaikkei klamydia kissoille(kaan) ole kuolemaksi. Toiseksi, olisiko minusta hoitamaan niitä pentuja, ennen kun ne olisivat luovutusikäisiä? Kuka maksaisi Sandyn eläinlääkärikulut odotusajalta? Tai pentujen? Mitä jos jokin menisi vikaan, ja tähtisilmälleni sattuisi jotain?

Ehkäpä liian monta mutkaa tosiaan, joten pitänee miettiä jotain muuta Sandyn päänmenoksi. Tällä hetkellä joku täällä (en siis minä) kärsii koirakuumeesta, mutta itse olen ehdottomasti toisen kissan kannalla. Kissat kun ovat itsenäisiä; pesevät itsensä ja käyvät itse tarpeilla, eivät nuole, haise tai hössötä. Ja Sandy ei ole mikään sängynalla piileskelevä arkajalka, vaan pitää seuraa niin kuin koira - katso vaikka itse kuvasta.

Kuvassa on myös mummon kutomat villasukat ja äidin afrikkalaisesta
batiikki(?)kankaasta teettämät tyynyt. Monta rakasta asiaa!

Made in Finland

2010-02-20T18:44:00.006+02:00

Suomessa asuessani en kovin pitänyt Marimekosta, Iittalasta tai muista suomalaisten klassisista luottomerkeistä. Unikkokuviosta olen esim. saanut yliannostuksen, ja kiitän järkeäni jälkeenpäin, etten pilannut ylioppilaskuviani pukemalla unikkomekkoa päälle. Burberryn ruudut ja kotelomekko olivat huomattavasti ajattomampi ja tyylikkäämpi valinta. Mähän sanoin iskä silloin vuosia sitten, että vaikkakin oli kallis kolttu, niin sitä voi käyttää vastaisuudessakin!

Mutta kas kummaa kun muutin tänne, niin aloinkin lentokentällä hypistelemään pinkkiä Mariskoolia. Kesällä ihastelin serkkuni suomalaisen suunnittelijan hametta. Äidiltä saamani Aalto-minimaljakko särkyi muuttotohinassa, ja surin sitä - tosin enimmäkseen varmaan siksi, että olin saanut sen äidiltäni, mutta harmitti kuitenkin. Kaipaan Luhdan ja Finlaysonin pyyhkeitä ja petivaatteita; ne eivät varmasti nukkaisi tai pölisisi yhtä paljon mitä täältä ostamani tekstiilit. Sain tädiltäni kaksi Marimekko-kuosista mukia joululahjaksi, ja ne ovat oikeasti niin hienot, etten raaski edes käyttää niitä! Ja Fiskarsin sakset on oikeasti paremmat kuin mitkään muut.

Jotkut kaverini tai esim. siskoni kun oli kaukaa viisas, he aloittivat keräämään laatuastiastoa rippikouluiästä lähtien. Itseäni tietty harmitti jo silloin kun en vastaavaan ryhtynyt. Katkerana ajattelin, että menestyvänä uranaisena en edes tarvitsisi mitään Arabian astiastoa tai jos tarve tulisi, ostaisin koko höskän kerralla. Edelleenkään en ole kyllä menestynyt uranainen, ja kaapista löytyy vain Ikean lautasia. Arabian astiasto on siis edelleen utopiaa, ja Kreikassa jopa mahdoton hankkia.

Onko se ruoho sitten vihreämpää siellä aidan toisella puolella? Asioita ei osaa arvostaa ennen kuin ne menettää tai ovat ulottumattomissa? Mitä minulle tapahtui, olenko sittenkin ihan tavallinen suomalainen pohjimmiltani, joka täällä yrittää esittää muka jotain kosmopoliittia, mutta oikeasti kolesteroliarvot on katossa, kestolotto pitäisi olla vetämässä ja saunan lämpiämässä, ja kahvia kuitenkin tekisi mieli vetää 6 kuppia päivässä?

Suomi-kamaa en ole täällä nähnyt oikein missään myytävän muutamaa elintarviketta lukuunottamatta. Jostain saattaa löytyä Iittaalaakin kyllä. Minua lähin, kattavin Suomi-design Kauppa taitaa sijaita Hollannista. Sinne siis? :)

Laatua parhaimmillaan. Ja mulla on muuten nuo mustapallo-kuosiset
mukit - koskemattomana kaapissa siis vielä :).
(Kuva http://www.kauppa.nl/)

Tyhjästä nyhdettyä

2010-02-19T20:45:00.005+02:00

Onko mulla elämää, kun tänne höpöttelen jostakin kreikkalaisita bensa-asemista? No oli miten oli, nyt se bensa on sitten useasta paikasta jo loppunut, ja asemat lyöneet lapun luukulle. Telkkarissa ja ulkona ihan livenäkin näkee satojen metrien pituisia jonoja niille asemille, missä bensaa vielä riittää. Ihan oikein ateenalaisille, mitäs eivät suosi metroa tai ratikoita ja kehitä julkista liikennettä, ettei tarvisi olla niin riippuvainen yksityisautoilusta.

Tänään uutisissa oli myös, että yleistä ALV:ia korotetaan 19% -> 21%. Suurin osa tuotteista tulee sitten kallistumaan. Poikaystäväni arvioi, että tällä tavalla hallitus ajaa esim. kreikkalaiset elektroniikkafirmat konkurssiin, kun jengi ostaa kamansa pian netin kautta muista EU-maista halvemmalla. No niin tulee tapahtumaan heti kun valtaosa kreikkalaisista omaksuu tuon netistä ostamisen yhdeksi "arkirutiiniksi" :).

En tiedä mihin tämä maa on menossa, tuskin on ainut EU-maa jossa rämmitään, mutta täytyy sanoa, ettei kovin houkuttelevalta tunnu. Vaikka kuinka kääntelisi ja vääntelisi saamaansa taskurahaa, ei sitä tällä tahdilla nousevilla hinnoilla saa riittämään mihinkään. Harmittaa jo nyt kun viikon päästä olisi häät Suomessa, enkä pääse lähtemään.

Voisiko joku ihana henkilö Suomesta lähettää mulle muuten ristikoita? Olen kolunnut ton ainoan lehden jo loppuun asti, tehnyt jopa kryptot ja sortunut aloittelemaan niitä ärsyttäviä tavuristikoita. Mutta jumissa olen; en tiedä mikä on Karppisen laji, biljardityttö tai lesken kaupunki. Iskä, NN, auttakaa!

PS. Jos jotakin kiinnostaa, se (punkkeja karisteleva) koira pääsi onnellisesti Englantiin asti ja on nyt emäntänsä kanssa jälleen yhdessä.

Afrikan tuulia ja kreetalainen koira

2010-02-17T22:13:00.004+02:00

Huh hellettä! Säätila täällä muuttui yhdessä yössä, kun Afrikan tuulet alkoivat puhaltaa Kreikan yli. Lämpötila nousi +18C asteeseen ja päiväsaikaan kikkailin toimistolta cargo-varastoille kepeästi ilman takkia ja kaulaliinakin oli liikaa. Myöhemmin matkalla kouluun näin turisteja t-paidoissa ja shortseissa. Siis keskellä helmikuuta. Luvassa on näitä lämpimämpiä säitä nyt pari seuraavaa päivää, mutta saman tuulen mukana leijailee myös Saharan hiekat Kreikan ilmatilaan - ja näkymät ovat sumeammat kuin tavallisemmin.

Poikaystäväni firman, jossa minäkin siis auttelen, eräs toimeksianto on tällä hetkellä kuljettaa (katu)koira Kreetalta Lontooseen uuteen kotiin. Matka alkoi lupaavasti, ja nelijalkainen karvakuono saapui Ateenan tänään, mutta puutteellisten lemmikkipassimerkintöjen ja liian pienen kuljetuskopan takia lento siirtyi huomiselle. Eläinlääkärissä on nyt käyty, uusi koppa ostetaan huomenna, mutta jossainhan sen koiran on yövyttävä tänä yönä. Ja missäs muualla kun täällä meidän luona.

No joo, onhan täällä firman puolesta majoitettu jo brasilialaisia, nyt koiria, mitähän seuraavaksi. Onneksi tuo sekarotuinen turre on kuitenkin tosi kiltti ja sisäsiisti, ja eläimet oikeasti kyllä piristävät myös realististisen optimistinkin päivää :). Vaikka kuinka ketutti tänään toimistolla tai nyt kotona, toiset ne jaksaa heiluttaa häntää. Note to myself: take notes.

Karnevaalit

2010-02-15T21:44:00.005+02:00

Viime viikonloppuun mahtui paljon juhlinnan aihetta... Sunnuntaina oli sekä ystävänpäivä että karnevaalipäivä Kreikassa. Tämä oli itse asiassa ensimmäinen kerta, kun pääsin "todistamaan" karnevaalihumua paikan päällä. En tajunnut pukeutua, jääkööt seuraavaan kertaan...

Parhaimmat ja kosteimmat bileet löytyisivät Patran kaupungista, mutta me hurautimme 80km päähän Ateenasta Loutrakiin, jossa oli hieman leppoisampi meininki. Monet olivat pukeutuneet makunsa mukaan - kadulla tuli vastaan tiikereitä, jokereita, ninjoja, jäätelötötteröitä ja Elviskin taisi vilahtaa ohi. Paikalliset koulut ja lukiot olivat järkänneet karnevaalikulkueen. Lattarimusa pauhasi kadulla, konfetit ja serpentiini lensivät, oli värikästä ja meluisaa ja ihmisillä kivaa.

Niihin karnevaaleihin se kiva sitten loppuukin. Tänään maanantaista alkaen alkaa kreikkalaisten paasto, joka kestää 40 päivää - 40 päivän päästä on siis pääsiäinen. Lihan ja käsittääkseni myös maidon yms. eläinperäisten tuotteiden syönti on "kielletty" - tätä sääntöä noudattaa jokainen oman tapansa, nälkänsä ja näkemyksensä mukaan. Mutta kyllä paaston ajan huomaa esim. siinä, että isot "lihatavernat" ovat tavallista tyhjempiä nämä 40 päivää ja McDonald's alkaa taas mainostamaan shrimp burgeriaan.

Suomalaiseen karnevaalimenoon (vappu?) verrattuna Loutrakissa en meinannut kompastua yhteenkään kadulla lojuvaan viinapulloon/sammuneeseen ihmiseen, kadut eivät olleet siideristä tai oksennuksesta tahmaisia eikä bilettävät teinitkään näkyneet juovan tai kuseskelevan julkisilla paikoilla.

Tämän maanantain kruunasi sähkökatkos, joka kesti yli 6 tuntia. Nyt onneks on saanut valot takaisin, yllättävän vaikeaa elämä on ilman sähköä! Pitänee mennä tarkistamaan ehtikö jääkaapin sisältö pilaantua...

Taistelu konkurssia vastaan jatkuu

2010-02-14T21:24:00.001+02:00

Kreikan hallitus on päättänyt laillistaa hedelmä- yms. "uhka"pelit. Tähän asti hedelmäpelejä, BlackJackia jne. on päässyt pelaamaan Kreikassa vain kasinoilla (tai laittoimissa luolissa), mutta nyt asiaan tulee muutos. Tällä laillistamisella Kreikka säästää miljoona euroa kuukaudessa, koska EU on sakottanut Kreikkaa vanhasta lainsäädännöstään aina tähän asti.

Nyt kun tarkemmin ajattelen, ei kreikkalaisissa supermarketeissa, huoltoasemilla tai ostoskeskuksissa ole yhtään rahapeliautomaatteja kun taas Suomessa niitä on melkein joka kulmalla. Kansalaiset varmaan iloitsevat tästä uutisesta, koska kreikkalaiset ovat kuulemani mukaan hyvin ahkeraa pelikansaa.

Bensapaniikki

2010-02-13T14:30:00.004+02:00

Ihmettelin eilen illalla, kun jokaisella lähistön bensa-asemalla oli pitkät jonot autoja odottelemassa ilolientä. Luulin asioiden menevän päin vastoin; tankkaus ei kiinnostaisi paljon ketään kun litrahinta nousi yhdessä yössä 15-20cnt.

Selitys löytyikin pian. Tulliviranomaiset ovat lakkoilleet nyt pari päivää ja julistivat lakon jatkuvan vielä ensi viikon - joten uutta bensaa (kun ei mitään muutakaan EU:n ulkopuolelta) ei maahan toistaiseksi tule. Siksi ihmiset käyvät nyt sitä hamstraamassa ettei vaan ensi viikolla lopu kesken. Ja kun yksityisautoilu on edelleen kuningaslaji täällä.

Kopiointi kielletty

2010-02-12T20:24:00.001+02:00

Tietokoneiden aikakausi on ehdottomasti helpottanut opiskelijoiden elämää. Ajatella, kuinka tuskaista olisi kirjoitella tehtäviä vanhalla kirjoituskoneella, kun Wordilla pystyy näppärsti korjailemaan, muuttelemaan ja vaihtelemaan sanoja, kappaleiden järjestyksiä tai ihan mitä vaan. Puhumattakaan internetistä, loputon ja aina ajantasalla oleva tiedonlähde!

Kreikkalaisessa yksityisyliopistossa, joka saa kyllä sääntönsä ja ohjeistuksensa eräästä lontoolaisesta yliopistosta, on otettu hyvin rankat menetelmät plagiarismin välttämiseksi. Suomalaisessa amk:ssa opiskellessa moisista käytännöistä ei ollut tietoakaan, joten ovatko ulkomaiden opiskelijat sen verran viekkaampia, että yliopistot ovat ryhtyneet tositoimiin?

Ensinnäkin, jos plagiarismista jää kiinni koulussani, voi rikkomuksen vakavuudesta riippuen reputtaa tehtävän, koko kurssin, lukukauden tai saada potkut koko oppilaitoksesta. Jokaisen kurssitehtävän kun palauttaa, pitää sen yhteyteen liittää allekirjoitettu lomake, jossa vannot, että työ on omasi, olet referoinut oikein, etkä ole varastanut ideoita, lauseita tai yhtään mitään mistään antamatta siitä krediittiä.

Uusin askel yliopiston taistelussa plagiarismia vastaan on töiden palauttaminen digitaalisessa muodossa. Täten luennoitsijat pääsevät helposti copy-paste:aamaan kappaleita tai lauseita opiskelijoiden tekemistä töistä, ja esim. Internetin kautta tarkistamaan onko kyseinen tekstinpätkä jo olemassa jossain Internet-sivulla tai virtuaalikirjassa. Sen takia siis kaikki työt pitää palauttaa paperiversion lisäksi myös CD:lle poltettuna tai ladata ne virtuaalisesti Intranetin kautta.

Internetissä on useita eri yrityksiä, jotka kauppaavat laiskoille opiskelijoille mahdollisuuksia ostaa erilaisia valmiita tehtäviä tai raportteja tai jopa kokonaisia graduja. He vakuuttavat, että töitä ei pystytä jäljittämään. Koulu on kuitenkin eri mieltä, ja niinpä olikin eräs kreikkalaistyttö jäänyt nolosti kiinni tällaisesta menettelystä. Hän oli ostanut työn joltakin yritykseltä, palautti sen koululle normaalisti mutta unohti maksaa - yritys otti kouluun yhteyttä, ja paljasti, että työ ei ole tytön oma.

Säikähdin niin paljon tätä plagiarismilla pelottelua aluksi, etten uskaltanut kirjoittaa mitään omia ideoita, jos joku löytäisikin vastaavia jostain muusta lähteestä ja saisin syytteet niskaan. Tuntuu, että lauseelle "hauki on kala" pitäisi myös etsiä viittaus. Aika näyttää, koska Suomessa on tarvetta ryhtyö samanlaisiin toimiin. Tai ehkä on jo ryhdyttykin, itse kun valmistuin jo muutama vuosi sitten.

Sivu tai pari päiväkirjastani

2010-02-11T21:13:00.002+02:00

Luin aivan ihanan tekstin Buttermilk Bisquits -blogista, missä pohdittiin muuttoa ulkomaille rakkauden perässä. Tuli hyvä mieli lukea ihan tuntemattoman ihmisen positiivisia kokemuksia, ja miten jotkut ovat pärjänneet tämän asian kanssa paremmin kuin minä itse.

Etenkin viime aikoina ajatukseni ovat olleet tosi harmaita ja olo apaattinen. Mikään ei jaksaisi kiinnostaa, ja haaveilen matkasta Kreikan rajojen ulkopuolelle että saisi vähän lomaa kaikesta.

Noh, bring out the violins once more, koska taas vuodatan katkeraa kamaa tänne blogiin lukemani tekstin pohjalta.

"Bisquits" kirjoitti uhrauksien tekemisestä, ja kuinka asioita oli hänen suhteessaan pohdittu pitkään. Omassa tapauksessani ei ollut taas muita vaihtoehtoja kuin muuttaa Kreikkaan. Se, mitä poikaystävälläni oli ja on meneillään täällä, oli kuulemma liian arvokasta heittää pois. Sen takia uuden elämän aloitusta ei edes harkittu kolmannessa maassa, esim. Englannissa tai Saksassa, joka mielestäni olisi ehkä ollut paras ratkaisu. Neutraalilla maaperällä kumpikaan kumppaneista ei voi sortua syyttelemään toista tyyliin "no kun tää on tää sun kotimaas" niin kuin minä nyt Kreikassa voin, tai hän olisi voinut Suomessa. Molemmat olisivat myös olleet samassa tilanteessa, vaakakupit olisivat olleet tasan.

En myöskään koskaan hinkunut Kreikkaan muuttoa. Olin käynyt täällä useasti ja tiesin suurin piirtein miten retuperällä asiat olivat, ja ettei se olisi helppo maa sulautua joukkoon. Päätöksen tein kuitenkin sen takia, että viiden vuoden mittainen suhde ehkä ansaitsi mahdollisuuden sellaiseen tilanteeseen, jossa molemmat osapuolet asuvat samassa osoitteessa. Give love a chance, right?

Kun tarkemmin mietin, ei muutto ja sen myötä Suomesta, perheestä, ystävistä ja työstä luopuminen ole ainut asia mistä olen tinkinyt. Hain kauppakorkeakouluun enkä päässyt, toista kertaa en hakenut vaan "tyydyin" ammattikorkeakouluun poikaystäväni takia. Muuten koulu olisi taas myöhästynyt ainakin vuodella, ja olisin ollut sidoksissa Suomeen vielä pidempään. Samasta syystä jätin vaihto-opiskelun väliin, mikä nyt jälkeenpäin harmittaa.

Eräänä kesänä minulle tarjottiin työpaikkaa eräästä suurlähetystöstä, mutten ottanut sitä vastaan, koska poikaystäväni halusi minun viettävän kesän Kreikassa. Pääsin vapaaehtoistöihin Helsingin 2005 yleisurheilun MM-kisoihin, mikä itselleni oli kuin pieni lottovoitto. Kokemusta hommista oli, ja olisin mielelläni pyörinyt kansainvälisessä ilmapiirissä kesäisessä Helsingissä. Sain kuitenkin kuulla, että vain tyhmät tekevät töitä ilmaiseksi, ja niinpä kisat jäi väliin ja kesälomani Kreikassa piteni. Tähän voisi vielä heittää väliin erään Madonnan keikan, jonne minulle siunaantui lippu, mutta en sinnekään voinut lähteä kun rahani piti mieluummin käyttää Helsinki-Ateena -välisiin lentoihin.

Nyt täällä olen pistänyt kaikki säästöni kalliiseen yliopistoon, että puolivuosikymmenen kestoista "maisterinkompleksia" saisi hoidettua. Elokuussa 2009 livistin myös puoliväkisin Madonnan keikalle Suomeen. Pieniä korjausliikkeitä siis, toivottavasti ei liian myöhään. Mutta onko väärin jos ajattelen, että minä olen tehnyt ne uhraukset, toiselta niitä on turha odottaa kuten historia sen osoittaa? Poikaystävältäni voisi saada eriävän mielipiteen jos asiasta häneltä kysyisi, mutta tästä(kään) asiasta ei saa keskustella, koska hän ei halua kuulla valitusvirttä siitä kuinka "pilasi" elämäni.

Allekirjoitan sen, että pärjääminen ulkomailla on enimmäkseen kiinni omasta asenteesta ja ponnisteluista, ja ehkä tässä on kohdallani se akilleen kantapää. Jotenkin en ole kiinnostunut Kreikasta, mitä tällä maalla on minulle parempaa annettavaa kuin Suomi? En myöskään millään voisi kuvitella kasvattavani joskus lapsia tässä maassa, niin monet kulttuuriasiat ja -arvot ja koulutus yms. muut asiat poikkeavat omasta maailmankatsomuksestani.

Tällä hetkellä siis täältä synkkien ajatusten syövereistä, ei ole mikään "rakkaus voitta kaiken" -fiilis vaan pikemminkin "tulin, näin, lähden kohta pois" -fiilis. Asioita on myös vaikea lähteä korjaamaan, koska poikaystäväni mielestä asiani ovat hyvin. Hänen mukaansa minulla ei ole juuri syytä esittää kritiikkiä elämäntilanteestani, ja jalkojenkin alla on parkettilattia kun suurin osa maailman ihmisistä asuu savimajoissa. Pidätän kuitenkin oikeuteni siihen, että tippa saa tulla linssiin jos ajattelee äitiä tai iskää, siskoja tai serkkua. Kai sitä saa olla ihmisiä ikävä sentään?

Lopuksi vielä täytyy sanoa, ettei tämän tekstin pitäisi lannistaa ketään muuttamasta ulkomaille rakkauden perässä. Tiedän lähipiiristäni myös esimerkkitapauksia, joissa asiat ovat menneet kivuttomammin ja kaipuuta Suomeen ei ole paljon nimeksikään. Kaikki nämä rakkautta yli rajojen -caset ovat niin ihmis- ja tapauskohtaisia, ettei kukaan voi ennustaa mitä tulee tapahtumaan. Ja nyt en siis ainakaan koskaan kiikkustuolissa tule pohtimaan että entä jos olisinkin muuttanut sinne Kreikkaan...

Tarina ei ole kuitenkaan vielä päättynyt, kukaan ei ole palannut Suomeen. To be continued for the time being...

PS. Feministit varmaan vetäisi mua nyt turpaan :D.

Johan pomppas!

2010-02-11T20:15:00.002+02:00

Nimittäin bensan hinta! Eilen se vielä pyöri noin reilussa eurossa, kun tänään hinnat olivat nousseet bensa-asemasta riippuen 1,20-1,30 euroon. Tämä johtuu siitä, että hallitus yrittää korjata sitä kuuluisaa alijäämää ja lätkäisi nyt ylimääräisen veron bensalle. Onneksi on se Smart, 0,99litran moottoria tuo vero häiritsee paljon vähemmän kuin muita autoja :).

Sain tänään Euroopan komission Suomen-edustuston viikkotiedotteen, jossa aika ytimekkäästi ja selkokielisesti oli kuvattu Kreikan tämän hetkinen tilanne. Alla oleva teksti on siis kopioitu ja lyhennelty kyseisestä tiedotteesta:

"Kreikan julkisen talouden alijäämä oli vuoden 2009 lopussa 12,7 prosenttia BKT:sta, kun EU:n viitearvo on 3 prosenttia. Komissio hyväksyi helmikuun alussa tilanteen parantamiseen tähtäävät suositukset. Kreikan hallituksen on välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin julkisen talouden alijäämän korjaamiseksi. Kreikan on myös toteutettava talouspolitiikkaa, joka ei vaaranna muiden euromaiden ja koko EU:n taloutta. Tavoitteena on terävöittää Kreikan hallituksen tammikuussa esittämää tervehdyttämissuunnitelmaa vuosiksi 2010—2013.

Ensimmäiseksi Kreikan on tehtävä tuntuvia leikkauksia julkisella sektorilla esimerkiksi vähentämällä henkilöstöä, alentamalla virkamiesten palkkoja ja pienentämällä kaikkien sektorien budjetteja. Muun muassa polttoaineveroa sekä tupakka- ja alkoholiveroa korotetaan ja veronkierron torjuntaa tehostetaan.

Lisäksi vaaditaan rakenteellisia uudistuksia Kreikan talouden tehostamiseksi. Ongelmia riittää: työmarkkinat, eläkejärjestelmä ja terveydenhuoltojärjestelmä toimivat huonosti, korruptio ja nepotismi ovat yleisiä, tuotemarkkinat kaipaavat nykyaikaistamista ja rahoitusmarkkinat tasapainottamista.

Komissio käynnisti viime viikolla myös nk. rikkomismenettelyn Kreikkaa vastaan. Menettely aloitettiin, koska maa on aiemmin toimittanut komissiolle virheellisiä ja epäluotettavia budjettitilastoja. Kreikan viranomaisten on nyt nopeasti korjattava tilanne. Maan on jätettävä ensimmäinen raporttinsa komissiolle maaliskuun puolivälissä ja hyväksyttävä asiaa koskeva uusi lainsäädäntö 15. toukokuuta mennessä."

Että näin. Mitäs sinne Suomeen kuuluu? :D

Vihreitä arvoja

2010-02-10T18:24:00.003+02:00

Suomessa lähes jokainen kierrättää jonkin verran, eikö? Ainakin palautetaan panttipulloja? Itse opin kierrätyksen alkeet jo aikoja sitten kotona, kun äiti tunnollisesti huuhteli maitotölkit ja palautti ne Prisman keräyspisteeseen. Biojätteeseenkään ei saanut lipsahtaa edes vahingossa teepussi-kyltin niittiä.

Helsingissä sinkkutaloudessa asuessa otteeni ehkä vähän lipsui, mutta kierrätin kyllä paperit ja kartongit sekä vein säilyke- ja lasipurkit keräykseen, panttipulloista puhumattakaan.

Kreikassa kierrätysasiat ovat vielä vähän lapsen kengissä. Viime aikoina kunnat ovat ponnistelleet jonkin verran mainostaakseen vihreitä arvoja, mutta "dumpataan kaikki roskiin ja jos ei mahdu niin luontoon" -idealismi elää vielä useimmissa kreikkalaisissa. Ei ole siis mikään ihmeellinen näky, jos kuivajätteeseen on heitetty biojätteet, paperit, pullot, pahvit, telkkarit, puutarhajätteet, vanhat, alumiinitölkit, maalit ja radio. Kalusteetkin jätetään roskiksen viereen jos ne eivät lootan sisään mahdu. Kyllä ne siitä joku korjaa talteen.

Kun muutin Kreikkaan, vannoin visusti, että aion antaa suomalaisilla kierrätystavoillani esimerkin kreikkalaisille vihreistä arvoista. Keräsin kuukauden päivät 1,5 litran ja 0,5 litran limu- ja vesipulloja ja eräänä kauniina päivänä hiki hatussa raahasin kolme suurta kassillista näitä pulloja supermarkettiin palautusautomaattiin. Automaatille ei tietenkään ollut jonoa, se oli pidemminkin pölyttynyt, ja ihmiset katsoivat vähän kieroon kantamuksiani. Hieroin kämmeniäni yhteen, että palautusautomaatista varmasti kilahtaa muutama lantti vaivan palkaksi, Suomessahan näistä pulloista olisi saanut ainakin lähemmäs 10 euroa. Ja palkkioini oli? 0,04 euroa. Ei ihme, ettei kreikkalaisia kiinnosta kierrättää pulloja!

Totta kai Suomessakin jotkut hylkäävät vanhoja romuja luonnon hoiviin, mutta täällä Kreikassa se on huomattavasti yleisempi ilmiö. Joskus oikein suruttaa ajatella, kuinka piittaamattomia kreikkalaiset ovatkaan upeasta merestä ja luonnosta, mitkä heille on annettu.

Odottelen vielä tutkimussuunnitelmani hyväksymistä, mutta ainakin aihe (reverse logistics) koulutusohjelman johtajan mielestä oli hyvä, ja "aikaansa edellä". Niin, ehkä täällä. Gradu aiheesta kierrätys ei Suomessa olisi mikään uusi juttu, paremminkin ehkä jo vain passé.

Alla kuva naapurustomme roskisalueesta. Harmaa loota on kuivajätteelle ja sininen lasille, pahville, jne. (eli käytännössä kreikkalaisille toinen harmaa loota). Viereen on myös sopuisasti jätetty puutarhajätteet, pahvilaatikot ja nojatuoli.

PS. Tulihan se isompi lakko sieltä! Liikenneruuhkat tänään oli huomattavasti suotuisammat kun kunnalliset työntekijät jäivät kotiin :).

Tahtoisin käydä...

2010-02-07T13:50:00.011+02:00

Kreikka on pinta-alaltaan aika pieni maa, mutta silti tänne mahtuu paljon nähtävää. Vaikka vuosien varrella olen useammankin kerran ravannut täällä ennen muuttoa, pysyin aina enimmäkseen Ateenassa. Siksi nähtävyyksiä riittäisi vielä paljon minullekin.

Tässä lista, missä minun ainakin pitäisi käydä.

1. Santorinin saari. Kuuluisia upeista maisemistaan, klassinen kreikkalainen valkoiset kivitalot ja meri -asetelma. Kertoman mukaan upeat auringonlaskut.

(Kuva thetravelpeach.com)

2. Meteora. Korkeiden luonnonkallioiden päälle rakennettuja luostareita. On muuten Unescon perintökohdekin.

(Kuva pilgrimages.com)

3. Delfoi. "Maailman napa" ennen muinoin antiikin kreikkalaisten mukaan. Voisi käydä katsomassa, jos oraakkeli on kotona :).

(Kuva alfatravel.gr)

4. Kreeta. Juu, se iso saari. Siellä riittäisi nähtävää, mm. Knossoksen palatsin rauniot ja Samarian rotko.

(Kuva http://www.thegreektravel.com/)

5. Korfu/Kerkyra. Jälleen saari, mutta lähempänä Italiaa tällä kertaa. Vanha kaupunki myös Unescon perintökohde.

(Kuva http://www.telegraph.co.uk/)

Tulisipa jo kesä. Täällä on silloin niin paljon mukavempaa. Nyt on aika sateista ja harmaata, kun taas kesällä riittäisi paljon enemmän aktiviteetteja. Nyt kun ei tee mieli kuin hengailla sisätiloissa ja katsella leffoja. Toivottavasti pääsisin sitten kesällä käymään jossakin noista! Onko joku kenties käynytkin jo?

Syyslukukausi on muuten nyt pulkassa osaltani, ja kevään luennot alkavata vasta viikon päästä. Perjantaina kävin palauttamassa tutkimussuunnitelman, joka oli viimeinen naula tämän lukukauden arkkuun. Nyt hengitystä pidätellen odottelen arvosanoja, ja niitä saakin kuulemma odotella, kun kokeet/raportit/esseet/tehtävät tarkastaa kolme eri henkilöä (kaksi Kreikassa ja yksi Englannissa). Jos kaikki meni kuitenkin putkeen, niin pitäisi 60 opintopistettä olla plakkarissa :).

Pimp my porridge

2010-02-03T21:54:00.005+02:00

Suhteeni kaurapuuroon on ristiriitainen. Lapsena perhepäivähoitajan luona vihasin sitä harmaata mössöä, ja yritin piilottaa ja sivellä puurot pöydän alle. Inhosin koko moskaa. Vanhempana luin sitten, että kaurapuuro onkin terveellistä, ja Eloveenan pikapuuropussitkin kelpasivat työpaikkalounaasta (kun lounareihin ei varaa ollut!).

Kreikassa ei liiemmin puuroja keitellä, tai ainakin tuntemissani huusholleissa syödään aamulla aina Kelloggsia. Töihin jos veisi puuroa, saisi varmaan hullun leiman otsaansa. Supermarketeissa täällä kuitenkin myydään Quakerin kaurahiutaleita, joten tämä amerikkalaisten (?) versio kaurapuurosta on kreikkalaisten ainut kosketuspinta suomalaisille taas niin tuttuun herkkuun.

Kuinka sitä sitten Quakerin ohjeiden mukaan pitäisi täällä syödä? Suomessa kaurapuuro syödään aina lämpimänä. Hillo- tai voisilmä saa sen maistumaan paremmalta, ja tietenkin ne Eloveenan pikapuurot oli jo valmiiksi maustettuja.

Tässä ohjeet purkin kyljestä (jotka mielestäni käänsin kreikasta suomeen ihan ok):

Makeana: laita muutama ruokalusikallinen hiutaleita lautaselle ja sekoita joukkoon kylmää tai lämmintä maitoa. Mausta hunajalla, ja lisää joukkoon esim. rusinoita, tuoreita hedelmiä ja pähkinöitä.

Suolaisena: keitä hiutaileita parin minuutin ajan maidossa. Lisää hyppysellinen suolaa. Lisämakua puuroon saat lisäämällä siihen vähärasvaista juustoa, muskottipähkinää tai pippuria.

How about that? Kokeilin tota makeaa versiota (tietty) ja oli hyvää, mutta tuohon juuston lisäämiseen en ihan heti lähtisi mukaan..

Suomalainen kaurapuuro perinteisimmillään.
(Kuva mimminkeittio.com)

Elämää EU:n mukaan

2010-02-02T20:04:00.005+02:00

Hei, jee! Tässä hieman todistusaineistoa blogini Suomi-hehkutukselle. Elämä Suomessa näyttäisi olevan oikein mielekästä uuden EU-tutkimuksen mukaan. Edelle kiilasivat vain Tanska, Ruotsi ja Hollanti - pitäneekin haastatella näissä maissa asuvia tuttuja jos asioiden laita on tosiaan näin. Tai sitten kommentoikaa suoraan tänne ;).

Tämä tutkimus nostaa esille vain yhden mielenkiintoisen paradoksin: jos Kreikka, kuten paikalliset hehkuttavat, on niin ihana ja upea paikka asua, niin miksi se ko. kyselyssä keikkuu listan hännillä yhdessä Romanian ja Bulgarian kanssa? Eivätkö auringonpaiste, meri ja souvlakit olekaan sitä elämänlaatua parhaimmillaan?

Palaisin halusta esittää kysymyksen paikallisille tutuille, mutta tiedän, että sieltä taas saisi niskaansa sellaisen noitumisen, että taidan jättää väliin.

PS. Reebokin EasyTonet löytyi alesta. Ja ei kun treenaamaan... (kuva lovethoseshoes.com) !

Viikonlopun kuvasatoa

2010-02-01T21:29:00.008+02:00

Kalispera, kalo mina kai kali evdomada! Aina kun Kreikassa sattuu kuun ensimmäinen päivä maanantaille, saa tuttaville ensin toivottaa hyvää huomenta/päivää/iltaa, sitten hyvää alkanutta kuukautta ja vielä hyvää alkanutta viikkoa.

Viikonloppu meni aika leppoisissa merkeissä. Lauantaina kävin kiertelemässä kauppoja, ja löysin Reebokin EasyTonet, mutta koko oli loppunut. Lupasivat soitella, jos toisesta liikkeestä löytyisi kokoani. Ostoksia tein vain itse asiassa Zara Homessa, jossa oli oikein hyvät alennukset käynnissä. Mukaan lähti lakana, pussilakanoita ja tyynyliinoja, sekä pieni yllärilahja serkulle. Tai no, ei kai enää niin ylläri :D.

Sunnuntaina käytiin ajelulla ja alla on vähän kuvia matkan varrelta - ja sen päätteeksi. Sää oli ihanan aurinkoinen, ulkona olisi jopa voinut tareta ilman takkia, mutta tuuli ilmasta sen verran vilpoisen että parempi oli pitää nuttu niskassa.

Upea yhdistelmä: luminen vuorenhuippu, vihreä metsä ja sininen meri.

Vähän vähemmän upea yhdistelmä :D

Parnitha-vuorella riitti ihme kyllä vihreää silmänkantamattomiin.

Tuonne voisi pulahtaa sitten kesällä!

Omistettu kaikille kissa-allergikoille: kaikki on mahdollista...

Hyökkäys

2010-01-31T11:16:00.004+02:00

Voi ei... Ihan kun täällä paikalliset eivät luule liikoja omasta maastaan, niin sitten joku suomalainen menee perustamaan tämän sivuston. Kuvahelmiä suoraan Helsingistä, että näin. Käykääpä klikkailemassa...

Okei, totta toinen puoli, että juoppoja Suomessa lojuu minkä tahansa kaupungin kaduilla, mutta ehkä tuo sivusto menee hieman äärimmäisyyksiin. Onko Helsingin vika, jos maksamakkara kuvataan huonosta kuvakulmasta muovipurkissa?

Siitäpä saikin poikaystäväni jutun juurta, ja pääsi väittelemään lempiaiheestaan eli siitä kuinka Helsinki on kylmä ja paska paikka ja maailman rumin kaupunki: ei arkkitehtuuria, ei karaktääriä, ei tyyliä. Vaikka ymmärrän hänen pointtinsa, en jaksa kuunnella sitä propagandaa, koska itse vietin Helsingissä useammankin oikein mukavan vuoden ja niitä ei kukaan voi viedä minulta pois.

Miten on, onko Helsinki todella noin huono? Ei kai sentään, vaikka mm. herrain- tai Jokerit-vihaa saa ko. kaupunki niskaansa ihan muilta suomalaisiltakin. Ja Ateenastakin, kuten mistä tahansa kaupungista, voisi saada ihan vastaavanlaisen kuvagallerian aikaiseksi. Mistä aloitetaan? Roskaisista rannoista ja merestä, töhryillä ja graffiteilla pilatuista asuinalueista vai kodittomista, jotka pesevät pyykkiään julkisten aurinkorantojen suihkujen alla?

Eräänä kesäpäivänä Helsingissä. Kutsun noita taloja "karkkitaloiksi"
pastellisävyjen takia. Tunnistaako joku mistä kuva on? :)

Konkurssin partaalla?

2010-01-29T11:25:00.003+02:00

~~Otsikko ei viittaa omaan taloudelliseen tilanteeseeni.~~Jotkut ovat minulta kysyneet paljon mediassa puhutusta Kreikan valtion taloudellisesta tilanteesta. Talousuutisia jos hieman lukee niin siella onkin melkein joka paiva juttua siita, kuinka Kreikka painaa yhteisvaluuttamme arvoa alas suhteessa muihin valuuttoihin, tai kuinka Kreikka on taas antanut "epailyttavia" taloudellisia raportteja Euroopan Keskuspankille.

En ole ekonomi tai seurannut asiaa sen tarkemmin, joten en uskalla sanoa mika on asioiden todellinen laita. Tama konkurssin uhka ei toistaiseksi ole ainakaan vaikuttanut arkeen tai minun elamaani taalla. Aurinko nousee ja laskee, kaupat ovat auki, samat liikenneruuhkat, ei sen enempaa lakkoilua tai mellakointia.

Paikallisten tuttavieni mukaan suurin syypaa tahan tilanteeseen ovat valtion (ja samalla kuntien) tyontekijat. Taisin jo aikaisemmin joskus taalla kirjoitella, etta naita tyontekijoita on taalla 1 miljoona, eli 10% vaestosta. Yritin etsia samaa lukua Suomen osalta, ja loysin vuoden 2007 HS:n artikkelin, jossa sanottiin, etta Suomen valtiolla on tyontekijoita 124 000, eli minun laskujeni mukaan n. 2,5% koko vaestosta. Erohan on aika huomattava, koska veroistahan valtion tyontekijoiden palkka maksetaan; Kreikassa siis muu vaesto saanee kuitata enemman veroja elattaakseen tata miljoonan ihmisen sumaa.

Nykyinen hallitus on nyt yrittanyt karsia naiden tyontekijoiden palkkoja, ja he eivat tietenkaan tykkaa siita, etta jo annettuja etuuksia otetaan nyt pois. Kreikkalaisen mentaliteetin tuntien isompien lakkojen uhka on siis olemassa, jos sama meininki jatkuu. Eras tuttuni sanoi, etta "toivottavasti tama maa menee konkurssiin", jolloin kaikki valtion tyontekijat saisivat "potkut" ja asioita voitaisiin alkaa jarjestamaan uudestaan.

Nythan kun taalla heita ei voi irtisanoa, ja muutenkin heidan tyopaivansa ovat usein lyhempia kuin yksityisen sektorin (6h) mutta samat palkat, enemman lomapaivia vuodessa. Kukapa ei siis haluaisi tehda vahemman toita, samalla palkalla, pitaa enemman lomaa ja kaikki tama viela ilman irtisanomisen uhkaa?!

Ehka se konkurssi olisi kohdillaan, ken tietaa. Kreikan asiat ovat kuitenkin niin sellaisessa solmussa, ettei niita pysty ainakaan tassa blogissa ratkaisemaan :). Vai olisiko teilla ehdotuksia?

Moni Ateenan kavija on varmaan piipahtanutkin
Kreikan parlamenttitalon edessa Syntagmalla.

Let there be light

2010-01-28T16:10:00.005+02:00

Mikäköhän valonarka myyrä minustakin on tullut? Tänään jäin kotiin tekemään koulujuttuja, mutta kävin myös ulkoilemassa postille saakka. Ulkona ei ole todellakaan aurinkoista, vaan ihan pilvistä, mutta silti minun oli pakko laittaa aurinkolasit naamalle. Onkohan geneettisen ohjelmoinnin myötä silmissä jotkut kaamoskalvot, jotka eivät nyt siedä tätä Kreikan valoisuutta tammikuussa?

Valosta puheen ollen, pohjoismaalaisen ei pidä talviaikanakaan aliarvioida Kreikan auringon vaikutusta. Sen jälkeen kun muutin tänne olen järjestelmällisesti ostanut kasvovoiteita tai puutereita joissa on suojakerroin. Viimeisin ostos on Korresin kasvovoide SPF 6. Aikaisemmin käytin Vichyn Normaderm Pro Matte SPF 15. Cliniquen puuteri on myös SPF 15. Mielestäni kaikissa tuotteissa voisi melkein olla kertoimet, eihän niistä mitään haittaakaan ole?

Tämä pitää UV-säteet loitolla ja näpyt kurissa!
(kuva vichyusa.com)

PS. Miten idässä tämä Kreikka nyt onkaan? Huomasin, että hotmailiin kirjautuessa mainokset tulevat joko arabiaksi tai käsittelevät englanniksi työnhakua Lähi-idässä. Kumma juttu. Ja epäilijöille tiedoksi, että osaan sen verran kreikkaa, että pystyn erottamaan arabialaisen ja kreikkalaisen kirjoituksen. Varsinkin kun toinen menee oikealta vasemmalle :).

Perhe on paras

2010-01-27T18:13:00.003+02:00

..vai onko? Mun on nyt pakko purkaa sydäntä tänne, jos teiltä suomalaisilta saisi vähän myötätuntoa tuskaani nykytilanteeseeni.

Muutin tänne Kreikkaan siis poikaystäväni vuoksi. Ennen muuttoa tiesin, että Kreikka on hyvin perhekeskeinen maa. Ydinperhe, johon joskus voi kuulua useitakin sukupolvia, on hyvin tärkeä. Kaikki ovat saman siiven suojassa ja puhaltavat yhteen hiileen.

Suomessa taas elellään vähän "väljemmin". Useimmat suomalaiset pienokaiset pyrähtävät kotipesästä maailmalle lukion/armeijan loputtua, asettuvat kumppaneineen asumaan toisiin kaupunkeihin tai ainakin toiseen kaupunginosaan vanhemmistaan.

Kaikki alkoikin täällä ihan hyvin. Muutimme yhdessä (sinne surullisenkuuluisaan, meluiseen ja vetoiseen) kaksioon, joka on 5min automatkan päässä poikaystäväni vanhempien luolta. Hienoa että oli vähän hajurakoa, oli omaa rauhaa, vaikka vieraita tulikin harva se päivä ;). Kävin päivittäin siellä apteekissa omissa kuvioissani, joten tällainen erakkotyyppikin sai vähän omia rutiineja ja juttuja puuhakseen.

Sitten muutettiinkin vanhempien omistamaan taloon. Jossa asuu vielä "pikku"velikin äidin helmoissa (juhli siis juuri kolmekymppisiään). Lopetin apteekissa ja aloitin käymään auttamassa melkein joka arki-päivä toimistolla, jossa on poikaystäväni lisäksi hänen isänsä ja veljensä. Voisi suurin piirtein sanoa, että elän siis näiden ihmisten kanssa 24/7!

Kaikki he ovat oikein ihania ihmisiä, mutta minulle tällainen tiivis meininki on vähän liikaa. Hädin tuskin jaksan elää itsenikään kanssa joka päivä! Tuntuu, että teen rikoksen jos tulen toimistolta aikaisemmin kuin muut ja en käy yläkerrassa kertomassa viimeisen 8h kuulumisia (joita ei siis ole). Kun "Kreikassa pitää olla sosiaalinen". Mörököllejä ei täällä kukaan katsele, niin. Onko siis väärin jos tunnen lievää ahdistuneisuutta siitä, että kun sainkin 1 + 3 "kämppistä" muutettuani Kreikkaan?

Tähän samaan hengenvetoon voisin vielä kertoa poikaystäväni kommentin viime keväältä, kun siellä kaksiossa vuolaasti itkin hänelle ikävääni vanhempia ja siskoja kohtaan. Hän taputti olkapäätäni ja sanoi sympaattisesti: "niin, on minullakin ikävä äitiäni". Anteeks nyt vaan, mutta siinä on aika suuri ero asuuko äiti ja isi 5min automatkan vai 5tunnin LENTOmatkan päässä. Että antakkee miun kaik' kestää!

(kuva coatbankmedicalpractice.co.uk)

Keinot on monet...

2010-01-26T14:00:00.005+02:00

...sanoi akka kun kissalla poytaa pyyhki. Kiitos "L" hoyryhengitys-vinkista, sita Suomessa tuli tosiaan kokeiltua kun oli tukkoinen fiilis. Kulttuurieroja vertaillekseni taytyy kertoa, etta kreikkalaiset vaikuttavat vannovan meri/suolaveden nimeen flunssatapauksissa. Kurkkukipuun he suosittelevat kurlaamista vedella, johon on sekoitettu ihan tavallista ruokasuolaa. Apteekissa myydaan taas "ruiskupullossa" olevaa putsattua ja desinfioitua merivetta, jota paineella suihkutetaan nenan kautta poskionteloihin, etta limat tulee ulos. Ehka kahden maan hoito-ohjeiden kombinaatiolla tuo ontelon jomotus (joka sateilee vahan korvaankin) loppuisi? :)

Sita lunta on muuten tullut taalla etelammassakin, ei ainoastaan pohjois-Kreikassa. Tana aamuna matkalla toimistolle nakyi horisontissa lumisia vuorenhuippuja. Alla on taas kuva toimiston ikkunasta.

Sandyllakin oli muuten ollut kiireinen paiva. Talouspaperirulla oli saanut kyytia!

Haluisin tassa vaiheessa heratella ydinperheeni jasenia, joista ei ole kuulunut mitaan pitkaan aikaan! Ryhdistaytykaas nyt vahan ja laittakaa edes sahkopostia, niin tiedan mita teille kuuluu.

Huomasin muuten, etta pikku-blogillani on viisi "rekisteroitya" lukijaa. Osa teista onkin tuttuja tapauksia, mutta muiden kohdalla minua kiinnostaisi ihan hirveasti tietaa miten paadyitte tanne ja olisko jotain, mista erityisesti pitaisi kirjoitella? Se "positiiviset postaukset" kommentti on jo huomioitu... ;)