Helmee-kuu

Vuosi 2011 on jo hyvässä vauhdissa, ja Ateenan ex-expatin elämä Suomessa jatkaa omia latujaan.

Heti UV:n jälkeen vanhenin taas vuodella (ja synttäreistä tulee vuosi vuodelta hankalemmat ja vähemmän toivottu tapahtuma), jota kävin juhlistamassa en ainoastaan Apollossa vaan myös perinteisellä Ruotsin risteilyllä. Viimeksin kun olin Siljan Symphonyn kansilla tikotiko-mielessä olin alaikäinen - ja tällä risteilyllä totesin että se onkin alaikäisten puuhaa. Eikä kukaan oikein uskonut, että olin siellä juhlistamassa, ehem, 16-vuotissynttäreitä. Tukholmasta sentään löytyi farkut. Ja mukaan lähti myös tietty lavallinen lonkeroa, josta about puolet on jäljellä.

Kämppä on osoittautunut, noh, edelleen meluisaksi ja nyt näiden kasvihuoneilmiön aiheuttamien pikkupakkasten myötä myös vetoisaksi. Silti olen koko talven sinnitellyt flunssatta. Mutta annan kuitenkin vinkin asuntoa etsiville: väite, että 1930-luvulla rakennetut helsinkiläiset kivitalot olisivat jotenkin lämpimiä ja "äänieristettyjä" on täyttä roskaa. Tämä pula-ajan pytinki, jossa tiiletkin on muurattu väärinpäin on kaikkea muuta kuin ennalta mainittua! Tervetuloa käymään, jos itse väität muuta.

TV-kaapeli on edelleen poikki (tiedoksi myös Viestintävirastolle joka on mua pommittanut puhelimitse, kirjeitse ja käynyt myös koputtelemassa kotiovelle) ja väliovi/seinä rakentamatta. Play.comista on siis tullu osteltua Absolutely Fabulousin kaikki tuotantokaudet ja Frendit on myös edelleen kovassa pyörityksessä.

Töissä menee edelleen hyvin ja tykkään. Eka duunimatkakin tuli heitettyä Tukholmaan asti :). Ensi viikolla on luvassa Kylie Minoguen keikka ja ehkä vähän lätkämatsia. Kevättä odotellessa - gradun viimeistä arvosanaa en ole vielä kuullut mutta eiköhän reissu valmistumisseremoniaan Ateenaan ole luvassa kesällä. Sitä ennen pääsiäisenä pääsen vielä Amsterdamiin.

Living the dream... sort of.

"Yleisön" pyynnöstä päätin tulla päivittämään tänne kuulumisia, toimikoon siis jonkinnäköisenä nettipäiväkirjana tämä. Mukava huomata, että 1,5kk:ssa on oikeati tapahtunut jotain edistystä suuntaan jos toiseenkin.

Gradu on siis onnellisesti ollut kansissa jo useamman viikon. Deadline meni viime perjantaina, ja lähetin paketin koululle hyvissä ajoin. Ai miksi? No siksi, koska lähetyksen kulku Suomesta Kreikkaan kesti päivän ja Kreikan sisällä kesti 10 päivää, että paketti matkasti Ateenan kentältä 20km päähän Glyfadan postitoimistoon. Ja tällöinkin piti usuttaa paikalliset kontaktit aina niin tehokkaan ELTA:n kimppuun. Joten dissatkaa Itellaa, mutta there is worse out there...!

Gradu lähti A:na eteenpäin, mikä on omasta vaatimattomasta mielestäni liikaa työni laatuun nähden. Tein myös virhearvioinnin koulun ja ohjaajani kanssa siinä suhteessa, että he edelleen haluavat minun kirjoittavan referaatin työni tuloksista. "Noin 6000 sanaa riittää, aikaa sinulla on tammikuun loppuun asti ja sitten se lähetetään tyrkylle eri lehtiin julkaistavaksi". Oli miten oli ja kävi miten kävi, when the shit hits the fan olen itse mukavasti turvassa täällä susirajalla.

Pankin syvissä riveissä olen ollut kohta kaksi viikkoa töissä. Saksalainen supermarket-ketju sai hyvästit, ja paluu ah-niin-kotoisaan rahamaailmaan on ollut kivaa. Hommat ovat alkaneet hyvin, tykkään, ja haluan sieltä lisää haasteita. Firman pikkujouluistakin selvisin kunnialla, jos niitä kahta karaoke-esitystä ei lasketa. Mutta tällaisilla jutuillahan on tapana unohtua... :).

Ja asuntokin alkaa olemaan asumiskelpoinen. Kalusteista ei puutu enää kuin yksi, jotain kivaa pitäisi keksiä vielä seinille ja väliovi rakennuttaa. Muuten alan olemaan aika tyytyväinen omaan uimakoppiini ja sijainti on oikeasti mitä loistavin. Velkavankeuttakin on vain enää 24 vuotta ja 9kk jäljellä, joten hyvin pyyhkii!

So close...

On se niin lähellä. Valmistuminen. Graduun pikkumuutoksia enää, sitten oikoluettavaks jollekin erittäin osaavalle enkunpuhujalle -> kansiin -> postiin -> Kreikkaan... ja ei sitten enää koskaan tarvitse ajatella koko asiaa! Ellei se mun ohjaaja oikeasti aio "julkaisuttaa" siitä jotain osaa jossain lehdessä. I was told to be prepared, mutta paikalliseen tapaan tollaset jutut onneks unohdetaan myös.

Ja on se niin lähellä. Pankin duuni. Olen käynyt haastattelussa ja psykologisissa testeissä. Olen antanut heidän tarkistaa luottotietoni, kerroin heille geneettiset sukurasitteeni. Olen antanut heille koeputkeen verta, pissaa purkkiin, annoin heidän mitata ja punnita minut ja kysellä alkoholin käyttötottumuksista ja siitä, milloin kävin viimeksi gynekologilla ja hammaslääkärissä. What more could I give? Torstaina vielä lääkärin juttusille, ja SITTEN vihdoin pitäisi selvitä viimein pääsenkö sinne vai en ja loppuu tämä kaksoiselämä. Toivottavasti holvi aukeaa, koska alkaa tulemaan sellainen overdose on anything German siellä toisessa paikassa.

Kämppä ei ole edistynyt YHTÄÄN. Nyyh! Kaikkea on kyllä tilailtu, mutta mitään en ole vielä saanut. Paremman puutteessa loisin siis kavereiden luona tai kiertelen kaupoissa kulutellen viimeisetkin roposet. Huomenna Tallinnaan pakoon.

Askeesin alkeet

Reilu viikko on vierähtänyt elämää uudessa osoitteessa. Tämä kämppä on ihan tosi great, MUTTA aina tietenkin löytyy parantamisen varaa... Haaveissa siintää välioven rakentaminen, ettei rappukäytävän mölyt häiritse herkkäunisia, mutta yllättävän hyvin olen kuitenkin saanut nukuttua tähänkin asti.

Kalusteita asunnossa on tasan kaksi: parvi ja eteisen pöytä. Mitään muuta ei sitten olekaan vielä, mutta sohva tuli tilattua ja Inarian ystävällinen myyjä kävi juuri ottamassa kämpästä mitat, että saadaan rakennettua lisää säilytystilaa tällä hetkellä lattialla lojuville kamppeille. Muuta ei sitten ehkä vielä uskallakaan hankkia, ennen kuin sohva saapuu (vasta 4vkon päästä). Ettei vaan tule liian ahdasta... ;).

Tänään sain vihdoin käyttöön myös netin, kun hain postista Saunalahden mokkulan. Se on yllättävän nopea ainakin nyt, enkä huomaa mitään eroa kaapelimodeemiin verrattuna! Ihana päästä taas sivistyksen pariin, koska viime päivät olen hoidellut laskuja ja sähköposteja kännykällä, mikä on tosi uuvuttavaa. Vanha IBM on siis taas iskussa, tosin D-asema sanoi sopimuksensa irti, joten leffoja ei enää tällä vekottimella katsella... Mainio ajoitus, että sitä gradua on nyt kirjoitettava ihan oikeasti?

Uusi duuni on myös startannut, ja olen siellä vähän epäilevin mielin. Työkaverit ovat tosi mukavia ja avuliaita, mutten ole varma, onko tämä homma se, mitä pitkällä tähtäimellä haluan/jaksan tehdä. Vielä odottelen viimeistä viestiä psykologisten testien jälkeen, josko ovet aukeavat muualle. Mutta jos ei, niin näillä mennään.

PS. Kreikkalainen vieras kävi... ja koko homma on ottanut nyt ainakin sata askelta taaksepäin...

Liikaa lautasella?

...tai oikeastaan lasissa - viitaten viime viikonlopun perjantai-iltaan? Teho-weekend Etelä-Suomessa päättyi mukavissa merkeissä. Perjantaina olin lastannut auton täyteen sitä maallista omaisuutta, mitä minulla täällä Suomessa on, ja hurautin kukonlaulun aikaan Helsinkiin. Omaan pankkiin tekemään vekseli, ja sitten vaan asuntokaupoille! Sinne meni rahat, avaimet sain käteen, ja oli aika mennä tapaamaan toista kertaa 24-neliöistä, 71-vuotiasta yksilöä. Joka nyt tästä lähtien on siis elämänkumppanini. Naimisissa ollaan, ennen kuin laina on maksettu.

Asunto olikin vähän isompi, mitä muistin. Ja onhan mulla siellä makuuhuone, vierashuone ja olohuone - ne on vaan kaikki yhdessä ja samassa huoneessa :D. Katselin silmät pyöreinä valkoisia seiniä, haistelin tuoretta maalinhajua, ja mietin että kyllä tästä vielä kodin saa. Kunhan sisustaa siis ensin. Edelleen etsin vapaaehtoisia?

Kauppojen jälkeen suunnistin työhaastatteluun, ja se paikka oli just sellainen mitä haluan, parempi palkkaisempikin! 1,5h piinapenkin ja ahdistelun jälkeen (strategiset neuvotteluasettelut, kun istuin valo kasvoja kohden, selkä seinässä kiinni) jäi hyvä fiilis, joka osoittautui oikeaksi, koska pääsin toiselle kierrokselle. Nyt olis edessä psykologiset testit, joten vielä pitää hetken aikaa pystyä huijaamaan kaikkia, että olen ihan tervejärkinen ihminen.

Sitten mentiinkin töölöläiseen uuteen kreikkalaisraflaan syömään, joka oli täynnä, mutta puhuin sujuvalla kreikalla seurueelleni sieltä pöydän. Jotain "tapoja" siis tuli siellä Ateenassa opittua! Ruoka oli hyvää ja viini erityisesti, ja siitä olikin hyvä jatkaa iltaa serkun kanssa. Siihen se muisti sitten päättyykin :).

Lautasella tuntuu nyt kuitenkin olevan vähän liikaa kaikkea, kun yöunet on typistyneet ja asiat pyörii päässä ja ruokahalu taas vähentynyt. Ensinnäkin lainan takaisinmaksu alkaa ens kuussa (vyö kiristyy), mutta työkuvio ei ole vielä kuitenkaan selvä, koska se firma mihin mun pitäs mennä ensi maanantaina ei ole vieläkään postittanut työsopparia! Eli mihin nyt oon menossa?

Sitten tietty kaikki perinteiset muuttokuviot... Siirrä kirjat, sähkösoppari, netti, matkakortti ja tämä kalustus ja sisustus, että saa arjen pyörimään. Unohtamatta tietenkään gradua, jonka pitäs olla KANSISSA 1,5kk:n päässä, että ehdin sen ennen deadlinea postittaan Kreikkaan. Sanainen arkku on sulkeutunut, ja tappelen tosissani, että saa sinne lauseita lisättyä.

Toivon siis, että joulupöydässä herkkujen ääressä katselen taaksepäin tätä syksyä, myhäilen maisterinpaprut taskussa ja ostajan ammatissa, että olipas myllerrystä ja hymyilen omalle uudelle kullalle, että voi että elämä on taas ihanaa - kiva kun löysin sutkin. No joo, nyt taisi tulla liioteltua :D.

Kotini on linnani.

Katto päälle

Wihii! Nyt uskallan jo tulla tuulettelemaan tännekin, että asunto Helsingistä on löytynyt! Eikä vuokraluukku, vaan tulen siis perjantaina tekemään kaupat ihan ikiomasta uimakopista sitten. Velat on siis kohta korviin asti - mutta niin on hymykin!

Asunto on Taka-Töölössä, hulppeat 24m2 ja tiptop rempattu, uusi keittiö ja kylppäri. Talonyhtiössä on just kaikki suuret remontit myös ohi. Manskun tarjoamat liikenneyhteydet ovat oven edessä, mutta ikkunat sisäpihan hiljaisuuteen... Monet 24h auki olevat palvelut kivenheiton päässä, joten loistopaikka!

Viikonloppuna kävin katsastamassa vähän kalustekauppoja ja ostamassa paistinpannua ja pyyhettä yms. muuta pikkusälää. Kun eihän mulla ole mitään - kaikki jäi Kreikkaan, ja niitä kamoja sieltä on turha odotella any time soon. Asunto pitäisi myös sisustaa, mikä mua vähän karmaisee. Olen täysin puusilmä tällaisissa hommissa, ja parvea ja säilytystiloja pitäisi ratkaista pieneen tilaan. INNO, HELP!

Ja on se kumma miten tuolla työelämässä kiinnostusta riittää. Ei ainoastaan, että mulla on yksi paikka jo vyön alla, ja sinne Frankfurtiin olisi voinut päästä ja yksi keskisuomalainen firma soitteli perään, niin tänään soitettiin haastatteluun erääseen pankin paikkaan. Että anteeks, mistä tää johtuu, kun ei mun hakemuksia ja CV:eitä ole tuunannut kukaan ekspertti ja tämän pankin hakemuksenkin täytin hätäpäissäni viidessä minuutissa ennen työajan alkua. Saisko samanlaista säpinää myös tuonne yksityiselämään?

Gradu etenee, 2/3 osaa tehty. Mutta nyt olen niin täpinöissä kaikesta, etten millään malta keskittyä siihen. Tämäkin vkonloppu menee stadissa, ja sitten onkin jo muutto... ja kaikki kivasti sekaisin.

Niin ja kävin värjäämässä hiuksia tummemmiksi, joten olen nyt himpun verran viisaampi. In with the new and out with the old! IHANAA ETTÄ MUUTIN TAKAISIN SUOMEEN!!!

Tuleva korttelikuppila :).

(Kuva lainattu Kautsin sivuilta
http://kautsi.1g.fi/kuvat/Stadin%20Cruising%204.9.2009/IMG_1846.jpg/_smaller.jpg)

Koti olis kullan kallis

Tämä mainostamani Karhun tuulipuku on osoittautunut ERITTÄIN hyväksi hankinnaksi. Se on hommannut hintansa jo takaisin, ja fiilistelen edelleen menneiden aikojen brändiä, vaikka törmäsin 50-vuotiaaseen naiseen jolla oli sama puku päällä. Se on silti tyylikäs - omassa luokassaan.

Helsinkiin muutto lähestyy - vai lähestyykö? En ole saanut työsopimusta vielä postissa, ja sitä odotellen positiivisen hermostuneena. Entä jos ne löytivätkin jotain vikaa musta? Esim. saksan kielen arvosanat lukiosta? Asuntoa ole naarannut netistä kuin hullu ja ihastun, innostun, rakastun ja petyn - näin on käynyt monen kämpän kanssa, jotka ovat joko 1. ulkona hintahaarukastani tai 2. menneet jo.

Kantakaupungin yksiömarkkinoita voisi hyvin verrata tilanteesen, mikä vallitsee myös miesmarkkinoilla. Hyvistä kukaan ei luovu, ne harvat namut jotka vapautuvat menevät silmänräpäyksessä, kohtalaisille tapauksillekin on ihan liikaa kysyntää ja jäljelle jää sitten ne aivan toivottomat tapaukset ja pommit, joissa on ihan liikaa työmaata rempattavaksi ja huonot taustatkin. Mutta en luovu toivosta, koska tärpätä ei tarvitse kuin sen yhden - tämä pätee sekä asunnon että miehen kohdalla :D.